Mitä haluat sanoa (2021–2022) yhtyeelle ja äänitiedostolle

I – Hyvältä näyttää
II – Siitä voi olla apua
III – Jotain mitä odottaa
IV – “...ei mitään sanottavaa kenellekään”
V – Muut menevät eteenpäin

Kesto: 17’
Osat esitetään tauotta peräkkäin

Jokaisen uuden projektin edessä esitän aina itselleni kysymyksen: “Mitä haluan sanoa?” Tarvitsen siihen sanallistetun vastauksen, jonkin selkeän tavoiteltavan päämäärän. Tällä kertaa itselleni esittämäni kysymys päätyi hieman muuntuneena kappaleen nimeksi. Halusin tavalla tai toisella käsitellä hyvinvoinnin ja mielenterveyden teemoja. Ne tuntuivat luontevalta ja ajankohtaiselta lähtökohdalta etenkin viimeisten pandemian värittämien vuosien ja mielenterveyttä koskevien uutisten valossa. Otsikko viittaa myös kommunikaation johtumishäiriöihin, toisen kuuntelemisen ja tavoittamisen mahdolliseen vaikeuteen, haluttomuuteen ja ymmärtämiseen.

Kolmessa ensimmäisessä osassa poimitut numerot edustavat erilaisten tilastojen ja raporttien keskiarvolukuja, ihmismääriä ja rahasummia. Neljännessä ja viidennessä osassa numerot ovat vertauskuvallisia. Ensimmäisessä osassa numerot ovat Maailman onnellisuusraportista. Suomen hyvinvointi ja elämänlaatu tällä hetkellä tuntuu kiteytyvän maailman parhaaseen keskiarvoon 7.842/10. Toisessa osassa Fimean julkaisemasta Suomen vuoden 2020 lääketilastosta on poimittu masennuslääkeiden määrä ja niiden tukkuhinta. (Sivumennen sanoen molemmat ovat tasaisesti nousseet.) Kolmannessa osassa lausutaan Tilastokeskuksen julkaisemia elinajanodotteita Suomessa. Neljännessä mumistaan arvioitua syvämasentuneiden määrää Suomessa. Viidennessä osassa jää toistumaan syrjäytymistä, elämäntilanteesta johtuvaa näköalojen kaventumisesta johtivat ja latistavuutta itsetuntoa eksistoiva 0. Nolla ei ole mitään, ainakaan yksinään. Itsemurhapiikki on Suomessa edelleen ollut korkeimmillaan keväällä. Valitettavasti pimeän talven sato korjataan valon lisääntyessä.

Aki Yli-Salomäki

Kappaletta taustoittava blogi - Tampere Biennale 2022
https://tamperebiennale.fi/onni-onnettomuudessa-ajatuksia-mielesta-ja-maailmasta/

Mitä haluat sanoa

Mitä jää (2022) orkesterille

1 - Alkujen jatkumo 
a) Vakaus
b) Poikkeustila
c) Oireileva
2 - Maa uupuu 
3 - Pinnalla kohisee, tyhjää se humisee
4 - Kehä

Kesto: 26’

Lapin kamariorkesterille kirjoitettu Mitä jää heijastelee sitä mikä on merkityksellistä, mitä jätämme jälkeemme seuraaville sukupolville, ja millaisessa vuorovaikutuksessa olemme suhteessa kanssaihmisiimme ja ympäristöömme.

Kappale soi laajojen kaarrosten ylevyyksiä, rauhoittavia levollisuuksia sekä lohduttavia ja kohottavia äänivirtoja. Paikoin orkesterin sointia värittää syntetisaattorin ambient-utuilu tai analogisempi ujuilu. Avausosa Alkujen jatkumo on kolmen lyhyehkön jakson muodostama kokonaisuus. Vakaus lipuu luottavaisesti, Poikkeustila on pysähtynyt näppäily, Oireileva poukkoilee vikkelämmin ja oikukkaammin. Toinen osa Maa uupuu on ylistyslaulu luonnolle, siitä mitä se on meille on antanut. Samalla se on valitusvirsi, mitä siltä on pois otettu. Kolmas osa Pinnalla kohisee, tyhjää se humisee etenee jäntevästi, ilomielisesti ja harmittomasti. Se poseeraa pinnallisesti näyttävästi, mutta sisältä humisee onttouttaan. Päätösosa Kehä toistaa musiikillisia tapahtumia kuten ihminen näyttää yhä uudestaan erilaisten konfliktien muodossa traagisesti toisintavan omia virheitään. 

Mitä jää on osa kolmen teoksen muodostamaa laajempaa kokonaisuutta, joista ensimmäinen Mitä haluat sanoa (2021-2022) käsittelee mielenterveyden ja hyvinvoinnin/pahoinvoinnin teemoja.

Aki Yli-Salomäki

Mitä jää

Ilmanvaloa (2013 ̶ 2014) klarinetille ja orkesterille

 I Viivojen viivähdyksiä 
II Hyväilevää tyhjyyttä I
II Hymniaaltoja & rummutusta

Kesto: 30'

Teoksen nimi on sanojen ’ilma’ ja ’valo’ yhdistelmä ja synnyttänee mielikuvia musiikin keveydestä ja kirkkaudesta. Klarinetista puhalletut äänet ovat värähteleviä ilmapatsaita, usein valoisia nekin. Jos otsikon sanat kirjoittaa erilleen,”ilman valoa”, tulee teokseen mukaan käänteinen ajatus: pimeistä nurkista hiipii valoon aina jotain. Jos ei muuta, niin ainakin villakoirat. Ensimmäinen osa on aavistuksia ja kujeilua. Aikansa heräiltyään musiikki soi enimmäkseen pienenä, kevyenä ja kivana. Muutaman kerran orkesteri kokoontuu yhteen nopeisiin nousuihin. Vaihtuvat musiikilliset tilanteet rakentuvat usein pitkien äänien päälle. Pitkät äänet voi kokea myös viivoiksi, ja tästä osan nimi: Viivojen viivähdyksiä. Pehmeää äänimassaa, hiljaisia viipyileviä hetkiä ja pumpulimeren autuutta. Niitä kuullaan toisessa osassa Hyväilevää tyhjyyttä. Sen lempeässä ja tasaisessa äänimaisemassa ei varsinaisia nousuja ole. Muutama voimakkaammin soiva kumpare kylläkin. Hymniaaltoja & rummutusta on suurieleistä musiikkia. Suoraviivaista ja hieman kulmikkaan riffimäistä jyrämusiikkia, ripaus örvellystä sekä orkesterin lihaisia moukareita. Osan puolessa välissä alkava rummuttelu johdattelee päämäärätietoisesti maaliin.

Ilmanvaloa on yksi laajimmista teoksistani tähän mennessä. Tämä ei ollut missään kohtaa teosta säveltäessäni tavoite. Niin vain kävi. Itselleni reilun puolen tunnin kestoisen teoksen tuottaminen oli matkana innostava ja mukaansa tempaava kokemus. Toivottavasti sen kuunteleminen saa aikaan samanlaisia tuntemuksia.

Aki Yli-Salomäki

Ilmanvaloa

Uinukainen (2015) jousikvartetille

Kappaleen nimi Uinukainen on yhdistelmä sanoista  ’uinua’ sekä ’kaunokainen. Sanoihin liittyvät mielikuvat heijastelevat sekä teokselle ominaista sointimaailmaa että jousikvartettojen intiimin musiikin lajityyppiä.

Soivuus makaa lempeän surumielen ja seremoniallisen unimusiikin risteyksessä. Ehkäpä sen olemuksessa ja kirkkaassa soinnissa on myös jotain juhlavaa ja rauhoittavaa. Paikoin kudos pelkistyy melkein virsisävelmän tasolle. Tauot korostavat kudoksen haurautta ja sitkeyttä.

Säveltäjänä minua on kiehtonut myös jousikvarteton perinnäispiirteet. Solistisille jousisoittimille (kaksi viulua, alttoviulu ja sello) sävellettyä musiikkia pidetään kamarimusiikillisuuden kiteytymänä. Jousikvartetti soittaa yhteen ainutlaatuisen herkässä vuorovaikutuksen tilassa, mikä mahdollistaa äärimmäisen hienovaraisuuden ja vain tälle kokoonpanolle ominaiset myötävärähtelyt. Avainasiana on niin sosiaalinen kuin esteettinen mielihyvä, joka viriää yhdessä soittamisesta – ja toivottavasti myös yhdessä kuuntelemisesta.

Aki Yli-Salomäki

Uinukainen

Oi autuus (2015 ̶ 2016) konsertto sellolle ja orkesterille 

Kesto: 24`

I Suoraan asiaan
II Kaikki katoaa
III Kiitos viimeisestä

Kolmiosainen sellokonsertto Oi autuus (2015–2016) on järjestyksessä yhdestoista konsertoiva teokseni. Se on kauneuden, herkistymisen ja ilon musiikkia. Ensimmäinen osa lähtee nimensä mukaisesti heti hypistellen liikkeelle. Sävelistö matkaa kevyesti nopeusrajoituksia noudattaen, sointiympäristön vaihtuessa sellon ympärillä. Osa päättyy kiihtyen pieneen vauhdinottoon ja riffi-lupaukseen, tätä on tulossa lisää. Keskimmäisessä osassa sello saa vapaasti laulaa pitkää loputonta melodiaa. Osan lopussa hiljennytään kuulostelemaan sen yksinäistä valitusta. Viimeinen nopea osa on laajin ja kestoltaan se on lähes yhtä pitkä kuin kaksi edellistä osaa yhteensä. Se pysyy jatkuvasti liikkeessä, intensiteettiään lisäten, päättyen orkesterin vapautuneeseen hurmokseen. Tai ainakin lähes, aivan lopussa sello saa vielä sanoa viimeisen sanan, antaen konsertolle yllättävän lopun.

Sellon syvä ja inhimillinen sointi on aina puhutellut minua. Olen jo vuosia odottanut, että pääsen kirjoittamaan sellokonserton. Vihdoinkin pääsin toteuttamaan haaveeni. Uskoakseni se myös kuuluu ja välittyy konserton sävelissä. Ennen teoksen aloittamista halusin saada mukaan sisäänpäin kääntyneitä äänen ja hiljaisuuden hetkiä sekä ulospäin suuntautuneita näyttäviä riemastumisen jaksoja. Näin myös tein.  

Aki Yli-Salomäki

Oi Autuus

Aki Yli-Salomäki is a Finnish composer and producer. His music has been described as "deep northern" slow-listening music manifested by grand sonority and soaring melodic arcs.​

Yli-Salomäki is also an ambient artist Osa7029

Aki Yli-Salomäki

Popular tracks