All lyrics by Fornjotur 
except "Hiiden virsi" lyrics by Fornjotur & sámi lyrics by Jonne Järvelä

All music arranged by Hiidenhauta 
except "Hiidenvirsi" arranged by Hiidenhauta & Jonne Järvelä 

Guest appearance in "Hiiden virsi" by Jonne Järvelä
credits
Noitia on minun sukuni was released 14 March 2014 

Recorded & mixed in the mists of the deceased between October 2013 - January 2014 
at Ansa Studio by Teemu Heinola

Hiiden Virsi

Pielisjärven käräjillä vuonna 1699 tuomittiin kuolemaan talonpojan leski Marketta Pertuntytär Vaikon kylästä. Marketta oli surmannut 6-vuotiaan Lastikka-nimisen tyttärensä lyömällä häntä rautakangella päähän. Kolme päivää tätä ennen perheen vanhin poika Kaarle oli surmannut 7-vuotiaan Paavali-nimisen veljensä myös rautakangella päähän lyömällä. Kummankin surmatun pää ja sisäelimet kaivettiin maahan, ruumiit paloiteltiin ja paistettiin uunissa, jonka jälkeen ne syötiin. Marketan miehen kuoltua kahden viikon päästä, vanhin poika Kaarle ja Marketta lähtivät kulkemaan ravintoa etsiäkseen. Matkatessaan he kohtasivat samassa tarkoituksessa liikkuneen Juhana Tapaninen -nimisen pojan, jonka Kaarle surmasi iskemällä kirveen kamaralla päähän, vaikka Juhana oli pyytänyt, ettei häntä surmattaisi. Tämän jälkeen he tekivät nuotion ja paistoivat yhden reiden ja söivät sen ottaen loput ruumiista mukaansa.  

Tänä päiwänä sen nin sano on syytettynnä Marketta Pertuntytär Waickon cylästä, joca wäkiwaldaisen eli salacawaluden teconsa wuocsi, jotca lujettuna owad kolmen lapsein murha, omans ia wieran, secä ihmizsyönti, hän tässä penkisä istuu.   

”Oli karja ruuaksi tapettu 
ja kaikki elävät syöty.
Vanhin surmata sai veljen, 
itse saatoin tyttäreni 
kuoleman synkälle sylille.”

Kaksi kuollutta kodissa, 
kolmas kuollut kankahalla. 
Sinä valju Vaikon leski, 
minne hautasit keväimet?

Sinä perkelen Skiälmi, 
mitas tuhleht minua waiwaamaan ja tyhjia puhumaan, 
ia sinä itze Lapseis murhain olet.

”Minä vastuun vaivakseni, 
me heidän lihansa söimme.” 

Korkeimmalla tuomiolla 
saat sinä sovinnon tehdä. 
Nyt uhrina itket, aivan 
kuin itkivät kuolleet lapset. 

”Nälästä pakoksi koitui, 
itse vastuun vaivakseni.” 

Minä annan tuomiona 
sinut kuoleman omaksi!

Talvikäräjät

Vanhassa testamentissa Jumala kurittaa miekalla, nälällä ja rutolla kansaansa, rangaistakseen sitä sen pahuuden ja uppiniskaisuuden takia. 1600-luvun Ruotsissa etsittiin merkkejä Jumalan suosiosta ja pelättiin hänen kostoaan. Vanhatestamentillinen moraali ja maanviljelyn tuottoon liittyvä fatalismi läpäisivät koko yhteiskunnan, joten ei ole yllättävää, että katovuosia pidettiin Jumalan rangaistuksena. 

Sinä rankaiset minua 
ja ehdytät leivän saannin.

”Käy tielläsi mainen tuska, 
voipuneet kädet väsyvät, 
ja aika levon lyö viimein, 
hiljaa istuvat elävät.”

Kohotat käden: tuhoat 
niin ihmiset kuin eläimet. 

”Käy maassasi nöyrät mielet, 
kuolleet kummuilla makaavat, 
ei kukaan elossa säily, 
kuihtuvat nälästä kerran.” 

…tai sinä ruton lähetät 
ja rankaiset kaiken kansan. 

Ihmisen ylpeys ja synti, 
jota vastaan sinkoat vihasi. 
Päällemme levität verta 
ja kuolemaa, ja hävität 
niin ihmiset kuin eläimet.

Jumalan vihan ruoska

Kato iski kahtena vuonna 1695 ja 1696. Talvista ei tullut loppua, ja kesäisin sade ei tuntunut loppuvan. Elokuun hallayöt tuhosivat vihreäksi jääneen viljan. Kaikkialla maassa oli tarjolla vain pettua ja matoista, pilaantunutta viljaa. Oudot säät tuhosivat herneviljelmät, kalansaaliit olivat huonommat kuin miesmuistiin. Kruunun varastojen vilja ei riittänyt, ja täydennystä ei saatu Ruotsista, eikä Virosta, jossa kato oli lähes yhtä paha kuin Suomessa. Toisena nälkätalvena liikkeelle lähtivät kerjäläiset, jotka levittivät tauteja. Moraali murentui, kuolema levisi talosta taloon. Väestöstä kuoli jopa kolmannes. 

Jo vie halla tähkäin kullan, 
ei tuli lämmitä käsiä. 
Kulkee yössä hallan jalka, 
haaveet hangille palavat. 

Jäävät jäätyneet jyväni 
kylmän pellon pientareelle. 
Jäätää alla askeleita 
nurmi kuin on neulan pisto. 

Minä lapseni talutan 
tumman kehdon keinuville. 

Kuin varjoina, kalpeana 
istuvat suvut tuvissa, 
jo pimeys kehdon viertä 
silittää hentoa ihoa. 

Vain keinuvat kylmät helmat 
näissä sulhasen saleissa. 
Tanssii vainion ahoilla 
monta hallan morsianta. 

Kaatuu viljat, hallan valta 
kaikki kastaa kuolemalla. 
Pirtissä päreet palavat, 
vaan ei notku nuori pöytä.

Hallan valta

Hiidenhauta's third album, “Riivin”, is most easily labeled as folk-influenced black metal, but above all it is a balanced ensemble of Finnish Devil which represents both humanity, mischief, but also an eternal will of revenge for those who do wrong. This album exudes the band's ability to regenerate and transform. Once again, Hiidenhauta is like a story they created: earthy, raw, angry, but also sounding like the endless beauty of nature. On the record, the band takes another real 
leap into a new area where it tears and breaks, and just when it’s used to be still, it leaves again and looks for new trails to carry.

Riivin

Harmio

Ahonoidanlukko

Yövilkka

Halava

Leväkkö

Petäjä

Raate

Lettorikko

Riidenlieko

Hiidenhauta is a black metal band from Finland. 
The band was founded early in 2012. 

Hiidenhauta's lyrics is written in old finnish kalevalametre. Lyrics are about nature, folklore and history.

Hiidenhauta

Popular tracks