Ei saanut sanaa suustaan, ei mitään ulos tullut
kaverihan on poissa tolaltaan tai jopa hullu
kieli ei taipunut, huokaili vain ääntiöitä
Liekö sitten ollut Luciferin vai Herran töitä?

Vaikka tarve oli suuri saada avautua 
lapsen mieli oli ehtinyt jo vammautua
häntä väheksyttiin ja hiljaiseksi käskytettiin
tyystin huomioimatta jättämällä tapettiin

Musiikkiterapiassa elämä avattavana
viimeinkin purkautui yskähdyksen saattamana 
soinnillinen dorsopalataalinen frikatiivi
ja Roy Bittan pianostaan loihti sinfonisen motiivin

Hölösuu

Viekää minut Bemböleen
sinne tahdon takaisin
kadonneeseen aikaan lapsuuden
loputtomiin kesiin 

Pikkuveli pantiin asialle 
kun heräsi mielihalu, suorastaan tarve
saada isä rahaa antamaan laihasta lompakostaan
R-kioskin ikkunaan jäimme lumoutuneina tuijottamaan
sarjakuva-albumeja, eritoten Tinttiä kuun kamaralla

Viekää minut Bemböleen
sinne tahdon takaisin
kadonneeseen aikaan lapsuuden
loputtomiin kesiin

Ajelehdimme molemmat maailman tuuliin, vuodet veivät erilleen
aina välillä tunsi päässeensä johonkin ja jostakin perille
aloimme löytää toisemme uudelleen kun aika umpisolmuja aukoi
ja sitten maaliskuisena sunnuntaiaamuna äkkiä olitkin pois

Viekää minut Bemböleen
sinne tahdon takaisin
kadonneeseen aikaan lapsuuden
loputtomiin kesiin

Juuri kun olen saamaisillani kädestäsi kiinni, sinä karkaat taas
juuri kun olen sanomaisillani, et enää täällä olekaan
juuri kun olen saamaisillani otteen 
sinä karkaat, menet pois, katoat valoon
juuri kun aion sanoa että olet kaikki mitä minulla on
olet jo hahmoton

Viekää minut Bemböleen

Puhallat niskaani yöllisiä pakokaasujasi
on kuuma hengityksesi
kuollutta ihoa vallatuista taloista
sängyssä ja sängyn alla

Häivähdys unesta, harmain aavistus
pois liukenee, katoaa
aavistuksen omainen, vaiston sukulainen
ennalta yrittää varoittaa
 
Sinä ja minä maailmanloppuna
kuin hullu Bob ja vaimonsa Mary
sinä ja minä viikonloppuna
kun arki on vain kaukainen mysteeri

Todellisuus irti leikkautuu
hauraana hajoaa, tuhoutuu
kuollutta ihoa vallatuista taloista
katossa ja lattialla

Sinä ja minä maailmanloppuna
kuin hullu Bob ja vaimonsa Mary
sinä ja minä viikonloppuna
kun arki on vain etäinen mysteeri

Sinä ja minä, maailmanloppuna

Nämä kesäkuun alun koleat päivät
kun on outoa ja jotenkin pahaenteistä
jokin viileämpi syy, kylmempi tarkoitus
saa meidät kävelemään metsässä kengittä

Täällä saattaa vielä olla palasia hänestä
ehkä löydämme, jos jaksamme etsiä
hän saattaa levätä tuon suppalammen pohjassa
ajasta pois irronneena

Hän saattaa istua tuon valtavan vaahteran oksalla
kuin kapteeni aluksensa kokassa
hän saattaa olla oikeastaan missä tahansa
näkyvillä tai piilossa

Olen odottanut jo sata vuotta vähintään
metsän salaperäisyys ei katoa mihinkään
ja kun heräät, me aamu-uinnille lähdetään

Ohikiitävän silmänräpäyksen
me olemme miltei onnelliset
asetan peilit vastakkain ja sinä astut sisään

Olemme valmiit siirtymään seuraavaan osoitteeseen
jätämme jälkeemme niin vähän kuin mahdollista
kaikki yöt ja aamumme, joku muu saa ne
joku, joka niitä enemmän tarvitsee

Olen odottanut jo sata vuotta vähintään
metsän salaperäisyys ei katoa mihinkään
ja kun heräät, me aamu-uinnille lähdetään

Kokkapuumetsä

Ionisoituneeseen vetyyn marjanpoimija-alukset häipyvät
palaamme Eurooppaan 800 vuotta sitten
näen syvänsinisiä unia

Kunpa osaisi olla hieman armollisempi
nuorelle itselleen, kömpelölle ja eksyneelle
sille näsäviisaalle, kaikkitietävälle maailmannavalle
tämä täältä kaikella rakkaudella

Kunpa osaisi olla armollinen
sille, joka oli kovin keskeneräinen
selvästi keskeneräisempi kuin tämä
joka jälkikäteen sadattelee ja ihmettelee 

Kunpa osaisi olla hieman armollisempi
nuorelle itselleen, kömpelölle ja eksyneelle
sille näsäviisaalle, kaikkitietävälle maailmannavalle
(sietämättömälle, ärsyttävälle räkänokalle)
tämä täältä tulevaisuudesta

Kaikki vanhat todellisuudet

Pikku, pikku kissanpentu
imet yhä tuttia
piilotan kuvasi aarteeksi pöytälaatikkoon
viritän sinut tunnelmassa…

…sinä puhut pötyä
valheita viheltelet vain
hölynpölyä
valheita viheltelet vain 
silkkaa pötyä
valheita viheltelet vain…

Olet se sama vaikka nimesi on toinen
kuollut, kiva tyttö purukumisaappaat jaloissasi
minun täytyy kelata sinut armotta yli
minun täytyy luopua sinusta

…sillä puhut pötyä
valheita viheltelet vain
hölynpölyä
valheita viheltelet vain 
silkkaa pötyä
valheita viheltelet vain…

Alkuun en ollut täysin kartalla
selkäni takana naurettiin
mielipuolisuuden partaalla
aloitti entinen äänetön yhtiökumppani huutamaan kurkkunsa suoraksi

…sinä puhut pötyä
valheita viheltelet vain
hölynpölyä
valheita viheltelet vain 
sepityksiä
valheita viheltelet vain…

Muunneltua totuutta

Pitkin pituuttaan rakkaani makaa
nukkuu ikiuntaan suohaudassaan 

Yksin yöhön jätetty on lapsirukka

Näkisin, että sinusta on laskettava veret 
en laita enää koskaan sinulle housuja jalkaan

Yksin yöhön jätetty on kaunehin kukka

Rakkauteni lensi romukoppaan
olet liian kaunis tähän elämään
kohtalollasi heitin noppaa
ja sinä satuit häviämään
et muka voinut olla vain minun
siispä jalkojesi alta maton vedin
kevätyö linnunlaulua helkkyi
tein metsään pehmeän pedin

Kyllikki

Kesäiltana jurrissa istuin miltei hengetönnä
olin eksynyt ja onneton, vaikka en sitä myönnä
olit jättänyt minut ja yhtään en voi sinua siitä syyttää
alitajuisesti kai tahdoin itseäni nöyryyttää

Vääjäämättömästi olimme kulkeneet kohti umpikujaa
rakkautemme ränsistyessä The Pogues soi päässäni lujaa
en käsittänyt kuinka suunniltaan käytökselläni sinut sainkaan
yön voima minussa vallan otti myös kirkkaaseen päiväsaikaan

Nyt konttasin pitkin hiekkateitä, ojassa välillä käyden
vakaana tavoitteenani, että saisin eteeni tuopin täyden
outoa kuinka niin janottaakin, vaikka juonut on viikon kuin sieni
mistä hyvänsä lisää vain saada voin, sinne on käyvä tieni

Kuin majakka etäisyydessä häämötti valo kutsuvasti
kohti kiintopistettä suuntasin kulkuni kiihkoisasti
vaikka läkähtymäisilläni läähätin, suuni vääntyi jonkinlaiseen hymyyn
ja voimanrippeillä viimeisillä harhailin sisälle hämyyn

Voi sitä riemua kun kolpakon pöytään kannettua sain
se nousi katonrajaan asti, ulvoin syvältä sielustain
piisasi seuraa sekalaista, kahjoja ja jokunen vajaa
monensorttista lipojaa ja selkääntaputtajaa

Kuin maanpäällinen taivas oli kapakan pöytä tuo
ja enkelit lohdun ja unohduksen viimein tulivat luo
aikani jossain toisessa ulottuvuudessa ihanassa unessa uin
kunnes lopulta havahduin

Vastenmielinen, houruisa pubi vieraassa kaupunginosassa, jukeboksissa Paranoid
pakokauhu pääni valtasi: täältä on päästävä pois
en muista saati ymmärrä, mitä siellä edes tein
ja kun ovelta taakseni vielä vilkaisin, nurkkapöydässä istui Shane

Etelä-Haagan ihmissusi

Painan pään
kalvon läpi painan
puhkaisematta
jälkeen jään
ei kiire enää koskaan
valvon untasi

Pimeä
tämä hetki on se kirkkain
kirkkain pimeä
yhdessä
yhä syvemmälle uimme
kohti aamua

Surutyö

Täältä näkee kauemmaksi
täältä näkee paremmin
täältä nähdä voi enemmän 
tuolla jossakin on joku minunlaiseni

Aurinko kuivattaa kyyneleet
kiehuttavat pois sen säteet
kaiken suolaisen veden poskiltani
en ole unohtanut sinua, en todellakaan
en, siis, ole yksin, ollenkaan

Kaupungin laidalla luonnon helma hulmuaa
murheellinen metsä sulkee sisälleen salaisuutensa
ja joka kerta kun sinut näen
ilmaan lennähtäen karkaat minulta pois

Täältä näkee kauemmaksi
täältä näkee paremmin
täältä nähdä voi enemmän ja tarkemmin
tuolla jossakin joku kaipaa niin kuin minäkin


Kattojen yllä

Aamulla tulivat taivaalliset laivat
laskeutuivat kaupunkien toreille ja puistoihin
miedosti tuoksui piipputupakka
ihmiskunnan kesäaika päättyi

He kulkivat ihmisten joukossa loistaen kuin auringot
jakoivat auliisti syvää viisauttaan
he osoittivat meille tarkoituksemme
he olivat ohjaajamme ja opettajamme

He valmistelivat meitä suureen muutokseen
joka oli ollut jo pitkään suunnitteilla
siihen ei menisi enää kauan, se olisi vain ajan kysymys
se tapahtuisi koska tahansa

Kukoistuskausi ei koskaan jatku loputtomiin
välillä kaupunkien on aika vajota mereen
on aika tuhoutua ja kadota historiaan
ja - ehkä - joskus syntyä uudelleen

Aamulla tulivat taivaalliset laivat

Uimme ja etsimme avaimia näihin oviin
vilpoisiin huoneisiin auringolta piiloon 

Voimakenttä ympärillämme meitä suojelee
helmaansa hämärä kätkee, lempeästi suutelee

Pois päivän kuumuudesta, ihanaan viileyteen
katalalta maailmalta pääsimme karkuun tähän tyveneen

Voimakenttä ympärillämme meitä suojelee
uni suloinen syliinsä kietoo, unohdukseen peittelee

Voimakenttä

Jäit paikoillesi hyppimään
päästit muut kauas karkuun häipymään
annoit liikaa etumatkaa 
et enää ketään kiinni saanutkaan

Aina jonon hännimmäinen

Kaikki porukat, ihan koko sakki sinua käyttivät hyväkseen
vedättivät minkä vain ehtivät ja kehtasivat
tuhkatkin pesästä veivät ja äidin paistamat leivät

Aina jonon hännimmäinen

Ja nyt on jo myöhä, alkaa pimetä
olet kaukana kotipihalta, eksyksissä
katulampun kajossa värjöttelee hiljaisena
hän joka muutti maailman

Aina jonon hännimmäinen
aina viimeisenä joukkueeseen valitaan
aina se ylimääräinen
mutta vielä jonain päivänä homma uusiksi katsotaan

Ja nyt on jo myöhä, alkaa pimetä
olet kaukana kotipihalta, eksyksissä
katulampun kajossa värjöttelee hiljaisena
hän joka muutti maailman

Aina jonon hännimmäinen
aina ylimääräinen

Hännimmäinen

Avokätinen tyttö kulkee läpi kaupungin
taivaansini ja ilmiliekit silmissään 
seuraan haltioissani, lumoutuneena
saappaat täynnä uimarannan hiekkaa 

Hän on varsin vaikuttava ilmestys
näyttävä nainen, häikäisevä kaunotar
teemme kolttosia hämärtyvässä illassa
ostan hänelle kukkia jokaisesta kioskista

Viittomakielellä kertoo hän sadun
kun autoja väistellen ylitämme kadun 
sitten oikaisemme poikki rantaniityn ruovikoituvan

Ja hän kapuaa jyrkkää rinnettä ylös lähelle pilviä
tähdet syttyvät taivaalle
ja hän kyhää pahvista laatan
ja sanomalehdistä pehmeän vuoteen
tähtien tuoksuun, lähelle pilviä

Taivaallisen kaunis olento kulkee edelläni
johdattaa kohti valonlähdettä
siitä lähteestä juon ja janoni sammuu 
nyt en enää tarvitse mitään

Olen verhoutunut johonkin suloiseen 
kääriytynyt mielikuvitukseen
astun kynnyksen yli ja putoan uneen
uneen ja unohdukseen

Ja hän kapuaa jyrkkää rinnettä ylös lähelle pilviä
tähdet syttyvät taivaalle
ja hän kyhää pahvista laatan
ja sanomalehdistä pehmeän vuoteen
tähtien tuoksuun, lähelle pilviä

Hautavuori

Soudan mustaan virtaan, luen tuulta ja aaltoja
mutta virtaus on minulle liian vahva

Näissä vesissä uivat suuret saalistajat 
valtavat pedot veitsenterävine hampaineen 
minäkin olen niille pelkkä suupala
jos joudun veden varaan

Aurinko paahtaa ja porottaa täydeltä taivaalta 
olen uuvuksissa ja vesi alkaa loppua 
olen hiljalleen ajautunut reitiltäni pois
olen vaarassa joutua avomerelle 
sieltä ei ole enää paluuta 
olen täysin vailla mitään mahdollisuutta
vaikka kuinka ponnistelen, ei ole mitään mahdollisuutta
vaikka kuinka rehkin ja raadan, vaikka miten rimpuilen
ei ole mahdollisuutta

Näissä syvissä vesissä uivat suuret saalistajat
valtavat pedot veitsenterävine hampaineen 
ja virtaus on minulle liian vahva
en pärjää sille, sen kanssa
sille häviän

Soudan mustaan virtaan

Kohenee vastapuikeinen
kaksihalkoinen ja -kotinen
valkonukkainen ja hammaslaitainen
pitkäruotinen ja kolmisorminen

Maanmyötäisesti juurehtii
ja siirottaa verhiönsä 
hedelmistössä pitkät pähkylät

Kosteissa lehdoissa 
valoisissa viljavissa metsissä
pilkkopimeillä pelloilla 
ulkohelpeen vihne tuuleen kurkottaa

Hyvä jos jokin pysyy muuttumatta
tässä alati jatkuvassa liikkeessä
tässä sekasorrossa ja kaaoksessa
jota elämäksi kutsutaan

Tämä tässä nyt tuntuu oikealta
kaikki loppuu, kirja suljetaan
kynttilä sammuksiin puhalletaan

Pimeiden aikojen paluu

Metsässä pihlajan oksat viistävät maata marjoista raskaina
siellä keskuudestamme jo poistuneet läheiset laulavat kaskaina
kuumuutta hohkaa syyskesän syli jalkansa levittäen
viekoitellen kutsuu minuakin, mutta vielä periksi anna en
 
Syvissä mietteissä saloilla samoilen päämäärättä
päässäni maalailen pitkiä kaaria alinomaa ja lepäämättä
sukellan järviin happamimpiin, ihminen on ne tärvellyt 
ehkä jätänkin pintaan nousematta
se on, kuulkaa, menoa nyt

Pitkiä kaaria

Itku alkoi torstaina
eikä ole lakannut sen koommin
meiltä riistettiin kaikkein kallisarvoisin
kuljemme kuin haamut
kaikki tuntuu kovin merkityksettömältä
yhdessä me nousemme noille kukkuloille

Eläkeläispoliisi nuhjuinen on ratkaiseva rikoksen
ja saamme lopultakin vastauksen
ja kaikki, mikä on vaikeaa ymmärtää, saati pystyä hyväksymään
jollain tapaa selviää 

Joku hajotti avaruuden
yön sisällä on toinen yö
jotain ehkä pystymme pelastamaan unelta
nykyisyyksien peruskäytännöt
reunamerkinnät ja viitteet
yhdessä me nousemme noille kukkuloille

Ja eläkeläispoliisi nuhjuinen on ratkaiseva rikoksen
ja saamme lopultakin vastauksen
ja kaikki, mikä on vaikeaa ymmärtää, saati pystyä hyväksymään
jollain tapaa selviää 


Koiran kuolema

Kallossani on kokoelma arpia 
näyttely kolhuista ja lommoista
retrospektiivinen ja impulsiivinen
vauhkoontunut villi hevonen

Valtava oli halu olla kalteva
tai edes sillä pinnalla
tutkia perin juurin anomalia
ruopata pohjamutia

Vuosien varrella on sattunut
tehnyt kipeää, särkenyt ja jomottanut
on sattunut, lienenkö oppinut
muistoni ovat konservoidut

Valtava oli tarve olla kalteva
tai sen pinnan alapuolella
tutkia perin juurin anomalia
tutuilta poluilta metsään poiketa

Horjua, olla kalteva
uhmata painovoimaa
horjua, olla epävakaa
uhmata kaikkeutta


Anomalia

Soivat taas punatulkkujen huilut
vielä aamupakkanen aivastuttaa
valo tekee maisemaan syvän loven
valo haavoittaa

Horroksessa yhä edelleen
jokin mekanismi on kai mennyt rikki

Koko maailma tuntuu ahdistavalta ja masentavalta
täytyisi löytää taas jokin syy nousta sängystä aamulla

Muista, että vääryys aina korjataan 

Auon päätäni, vastustan ja uhmaan
viimeiseen saakka hangoittelen vastaan
ei aikomustakaan ole luovuttaa
ei anneta pahan voittaa

Horroksessa yhä edelleen
jokin mekanismi on kai mennyt rikki
 
Älä unohda, että vääryys aina korjataan


Horroksessa

Kohta taas saa homoja vainota
alistaa nyt ainakin, jos ei ampua
vammaisia on myös syytä pilkata
heikompia halveksia ja haukkua 
ja pitkästä aikaa voi vapautuneesti mustia nimitellä neekereiksi 

Kohta taas saa panetella
jokaista hiemankin toisenlaista
olla kateellinen kaikesta mahdollisesta 
tehdä puhtaasta pahuudesta iljettävä hyve
sillä empatia on heikkoutta
eikä sääli auta tai pelasta

Kaikki sopeutumattomat leireille laitetaan 
koulutettavaksi ja tavoille oppimaan 
että pysyvät nöyrinä ja kuuliaisina
tyytyvät nurkumatta osaansa
ja jos aivan oikein kortit pelataan
jos kaikki menee suunnitelman mukaan 
eivät sieltä enää milloinkaan pääse pois meitä saastuttamaan
kohta on koittava parempi maailma
kohta vanhat hyvät ajat ovat täällä taas


Vanhat hyvät ajat ovat täällä taas

Arvoituksellinen ja selittämätön 
ääni sisuksissa metsän pyhätön
salaperäinen olento oksalla istuu
suustaan salaista kieltä lurittelee

Satakieli ja yö

Sekavuuteen muodon hahmotat
toiveikkuuteen ja iloon johdatat
kirskut kaikki yöt ja päivät poksahtelet 
laulat asioita, joista puhua ei voi

Satakieli ja yö
ymmärryksen taikayö
säveliä soliseva yö

Olen hukannut ajan
sinä annat minulle uuden nimen 

Satakieli ja yö
ymmärryksen taikayö
säveliä soliseva yö


Satakieli ja yö

Täällä on aina talvi
keväästä ei tietoakaan
ja aika on käymässä vähiin

Kuolin viinaan vuosi sitten
ja nyt loppukin vastarinta nujerretaan
aika on käymässä vähiin
se käy vääjäämättä vähiin


Välisoitto

Valtavat vellovat vesimassat vyöryvät 
päälleni ja sisään syvään rauhaan peittävät
olennot ihmeelliset minut ympäröivät
pimeässä en ole yksin enää ikinä 
ja kuoro aloittelee laulua, ikivanhaa ylistyslaulua

Kuljen pää pystyssä, aukaisen tien
paljon on tutkittavaa
koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on
emme tiedä vielä puoliakaan

Vähemmän on asioille enää nimiä
vähemmän oikeita tai vääriä väittämiä
koordinaatit kadotin ja ajan hukkasin
kotiin enää milloinkaan en löydä takaisin
ja silti vatsassa vain kihelmöi
nyt olen rohkea, en enää epäröi

Kuljen pää pystyssä aukaisten tien
paljon on tutkittavaa
koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on
emme tiedä edes puoliakaan

Tämä on vasta eteinen
aula jonkin suurenmoisen
emme pääse vielä sisälle
vasta odotushuone

Kuljen pää pystyssä, aukaisen tien
paljon on tutkittavaa
koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on
emme tiedä edes puoliakaan

Edeltäkäsin menen
reittiä tunnustelen
meitä odottaa ihmeellinen
jokin suurenmoinen

Kuljen pää pystyssä aukaisten tien
paljon on tutkittavaa
koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on
emme tiedä vielä puoliakaan


Tienraivaaja

Suunnattoman taivaan alla näyttää käsittämättömältä
äärettömyys huimaa, pyörälle saa pienen ihmislapsen pään
yhdessä me tuijotamme tähtiin
yhdessä meidän katoavan nähtiin

Mittasuhteet mielettömät näiden kahden pisteen välillä
läheisyys on yhtä aikaa ihaninta ja järkyttävintä
yhdessä me tuijotamme tähtiin
yhdessä meidän haihtuvan nähtiin

Yritys kuvailla jotain, mitä ei voi oikein ymmärtää
yritys kuvailla jotain, millä ei ole edes nimeä
yhdessä me tuijotamme tähtiin
yhdessä meidän katoavan nähtiin

Horjua, olla kalteva
uhmata painovoimaa
huojua, olla epävakaa
uhmata kaikkeutta


Hurmos

Tarpeekseni sain viimeinkin
juustokuvun riisuin päältäni 
töpselin seinästä riuhtaisin
talutushihnan katkaisin
otin luvun, koukun leukaani
heräsin, utu hälveni
ja äkkiä aloin nähdä paremmin

Elämä pelkkää kiirettä, sisältöä vailla 
tyhjänpäiväisiä rutiineja
hyödyttömiä liikkeitä luonnottomissa asennoissa
jokainen päivä sinnittelyä ja selviytymistä
ainoastaan velvollisuuksia
ja vastuuta, painostavaa ja uuvuttavan raskasta
elämä ei oikein vastaa tarkoitustaan
aion karata

Tähän katsomukseen sitoudun
tälle näkemykselle omistaudun
tämän periaatteen puolesta uhraudun
olen onnellinen ja iloinen
lämpö täyttää sydämen
saan enemmän kun turhasta luovun


Vakaumus

Poliisi kieltäytyy auttamasta
lääkärit pilkkaavat potilaitaan
"Valitettavaa, että olet tuolla tavoin vammautunut"
pääministeri puuduttaa kansakunnan kipupisteet

Suurkiitos, sinä upporikas paska
sinä kuvotat minua
korttitalo luhistuu
myyt syöpäsi minulle
valtio kiusaa kansalaisiaan
laillisesti
sivistynyttä tappamista
(mies tulee metsästä ja ampuu päähän, epäröimättä hetkeäkään)

Pojassa pesii pasifismin peikko
kyllä se siitä pois piestään
ulos hakataan vetelä veikko
kunnes alkaa muistuttaa miestä
"Olemalla passiivinen
autat aktiivisesti
asioita pysymään samalla tolalla"

Ottakaa kiinni, pidättäkää
haihattelijat, toisinuneksijat 
napatkaa kaikki naiivit haaveksijat 
todellisuuden vieroksujat
kimakasti vaaditaan syylliselle putkaa
kuuntele siis omantuntosi ääntä ja ilmianna itsesi

Sisällissodan aikaan
pelon tuolla puolen 
iloa mollissa
kantria kuunteleva natsi siemailee konjakkia takkatulen loimussa
sahalaita äitihahmo nykyisessä monisekayhteiskunnassa
synkronoidut paskavirrat hasiksessa

Painu vittuun höpöttämään löysää paskaasi
en aio enää pysähtyä kuuntelemaan edes hetkeksi
olet alasajanut koko puulaakin
kansa on saanut mitä ansaitseekin
näine toimenpiteinesi
olet kai viimein saavuttanut mitä halusit

Kun valtio romahtaa

Koulun jälkeen aina kilpailtiin
kuka ehtii kirjastoon ensiksi
veren maku suussa hulluna poljettiin
ylös mukulakivisiin korkeuksiin
autojen seassa peippailtiin
tyhmänrohkeina, tajuamatta vaaraa

Hyllyn takaa minä tarkkailin
joka ikistä liikettäsi
toiveikkaana, toivottomasti pihkassa
katsoin kun lainasit Tarzaneita
perässä seurasin kotimatkallasi
varjostin kuin mikäkin salapoliisi

Vielä kesäöisinkin kipinöisin
iskisin tulta ja ikävöisin
säihkyisin ja säkenöisin
vuoksesi itseni suohon laulaisin

Loma alkaa ylihuomenna
kuulin isäsi puhuvan matkasta
Minne menettekään ja kauanko viivytte?
Näenkö sinua enää milloinkaan?
Kiipeän mäkeä taas tänäänkin
lainaan uudelleen ne samat Tarzanit

Kesäöisinkin kipinöisin
iskisin tulta ja ikävöisin
säihkyisin ja säkenöisin
vuoksesi itseni suohon laulaisin


Lainoja & palautuksia

Vielä viikko sitten asuin Ruotsissa
olin yhdyntöjen ylimmäinen pappi
tiennyt en että aikani parrasvaloissa
pikkuhiljaa alkoi olla kortilla

Valta ylpistytti lopulta minutkin
sumensi pään, sekoitti ja juovutti 
unohdin täysin olla varuillani
ja se maksoi ainoastaan henkeni

Yökerhojen yksinäinen valtias, kuninkaallinen 
saalistaja kalpeakasvoinen
suuri ajattelija ja näkijä
sänkykamarien sateentekijä

Elin teidän ihailustanne ja teidän ihailullenne
olin teille vertaisenne
lähes ihmisenkaltainen, olento ylimaallinen

Hallitsija yksinkertainen, rattopoika keskinkertainen
mutta silti ainutkertainen

Valtias (kertaus)

Vajoan maahan, putoan ojaan
joudun eroon muista, tyystin oman onneni nojaan
katoan viereen, reikään valtavaan
ja kymmenen minuutin jälkeen etsinnät lopetetaan

En tajua muuta kuin tämän kovan sateen
kuin suuren yleisön pauhu, raikuvat taputukset
”Tällaisia jotkut teistä olivat ennen”
sanoo opettaja lempeästi jälkeen kaasusumutteen

Osoitan mieltä, vastalauseen
Kuinka muuten olla uskollinen vakaumukselleen?
Minut on korjattu, eheytetty vaikka en rikki ollutkaan
ja pian räätäli Halme tapetaan taas uudestaan

Aatteen puolesta

Unemme videoidaan
tallenne aamulla katsotaan
en usko silmiäsi
tulehduskipulääkkeitä kello kuudessa

Aamun haljetessa 
viisto valo tekee meistä osalliset
sinun täytyy tärvellä minut
tärvellä rakkaudellasi

Päästän vähän valoa sisään
vähän valoa sisääsi 
ja alat ravita minua

Jukka Kokkonen

Popular tracks