Päähän kohdistunut taklaus
takaa täysin yllättäen
hetkeksi vain selän käänsin
ja taju lähti mäiskähtäen

Ihmisen irvikuva
empatiakyvytön mulkku
vaarallinen sosiopaatti

Minä olen tässä ainut syypää
itse hankaluuksia kerjäsin
minä yksin soitin suuta 
sain vain mitä ansaitsin

Tuomitaan kuritushuonetta
(ihmisen irvikuva)                                           
rangaistaan vammautunutta luonnetta
(empatiakyvytön mulkku)                                    
ei aiheuta enää huolia
(vaarallinen sosiopaatti)
tuomitaan sähkötuolia
                                                                       
Päähän kohdistunut taklaus
takaa täysin yllättäen
tulin tolkun ihmisten telomaksi
pahoinpitelemäksi roskaväen

Päähän kohdistunut taklaus

Vaappuvat vanhukset, koivujen lahkeet
tuonelan ruuhkat, tuonpuoleinen liikenne
täällä ovat kaikki, jotka eivät kuulu mihinkään venemaksuluokkaan
linturuhtinaat ovat täällä näyttävissä samettitakeissaan 

Valo muodostaakin kolme varjoa
ja suusi on täynnä pitoisuuksia
ja hampaita, kamalia hampaita
rakastan suutasi tässä aurinkoisessa hotellissa
luona kuusiokulma-avaimen

Oletko valmis viettämään ikuisuutesi kanssani?

Kadotuksessa

Pelataan koulun kentällä, nilkat ja polvet hellinä
tytöt katsovat vierestä, niitä härnätään aina välillä
sitten kotiin kauhealla kiireellä 
katsomaan Englannin liigaa tv:stä

Kevin Keegan ja Kenny Dalglish, lapsuuteni sankarit
saunan jälkeen Avara luonto ja jääkylmä limppari
mennään Kaliforniaan, siellä kasvaa maailman suurin puu 

Se taianomaiselta tuntuva aika
kun jokainen kerta on ensimmäinen

Välitunnilla viileinä, nurkan takana röökillä
isot pojat kertoivat, perehdyttivät, opettivat
että tytöt tykkää kun käden työntää housuihin kesken pussailun

Se taianomaiselta tuntuva aika
kun jokainen kerta on ensimmäinen

Istun ikkunan ääressä uneliaana iltapäivänä 
alkaa olla jo syyskesä, lasten huudot kuuluvat etäältä

Jokainen kerta on ensimmäinen

Tärkeä epäonnistuminen
psykofyysinen pahoinvointi
ja joka vuosi kun avasin suuni
sieltä kaatosatoi mölisevä monsuuni

En halua enää teeskennellä
en halua enää työskennellä
vihdoinkin tieltäni poistuivat esteet
pulautin pihalle jäähdytysnesteet

Katson aivojeni hiekkarantaa
kumitettu maisema
näkyvyys kahdeksan kilometriä
kulta, liukenen näihin ääniin

Sinnikäs uurastaja

Koko ranta kaljuksi vaan
ei näy joki, eikä kerrostalotkaan
metsä haittaa maisemaa
luonto häiritsee luonnosta nauttijaa

Katson ihmisen kekseliäisyyttä
ja hämmentyneenä haukottelen
tai järkyttynythän minä oikeasti olen
pöyristynyt ja vihainen

Kuljen pois varjojen kautta 
varoen valoon astumasta 
parempi että pidän suuni supussa
kuljetan metsän eläimiä takkini hupussa

Puisto ilman puita

Ensilän pellot

Tuijotetaan aurinkoa rävähtämättömin silmin
maailma loppuu tänään 
tempaudutaan innokkaina yläilmoihin

Poikkeava yhteisö, kyläyhdistys Outolaiset
kielilläpuhuvat lööperiään
pitävät metsän uumenissa salaseurojaan

Sokeasti palvotaan mielipuolta hirmuhallitsijaa
täydellistä psykopaattia, sadistista neroa

Outolaiset

Hyönteisiä kihisevillä hillaisilla soilla
myrkyllisissä metsissä ja usvaisilla joilla
katson mielenmaisemaa rauhaisaa

Uloskirjautuneena teidän kuvioistanne
kaukana kaikista kasvukeskuksistanne
jäähyväiset hälylle

Viimeinkin voi levätä
tyynenä ja seesteisenä
piilossa suojakoloissaan 
omissa oloissaan 

Tästedes pysyvästi kuljen ilonauhassa
antakaa siis minun häiriintyä rauhassa
jäähyväiset yhteiskunnalle

Epäilyttävä ihminen katoaa
koko muulta maailmalta
piilossa suojakoloissaan
omissa oloissaan

Omissa oloissaan

Pakkasaamuna taivas näyttää vanhalta
kohmeiset kärpäset, kukat jäätyneet
paleltuneet, vilustuneet
on heinäkuu ja kesä pois kuihtuu
tahdon olla näin, tahdon olla vain
hyvästelemättä

Niin vähän aikaa täällä olemme
kunnes poikki tuonelan virran kuljemme
ehkä ehdimme tähän maailmaan jättää jälkemme
kunnes rakkaimpiemme muistoihin poistumme

Soitan rumpuja ilosta ja surusta
tuijotan syvän taivaan kohteita
aion valvoa vielä tämän yhden yön
ja hengittää, vain hengittää
varhain aamulla ilmaa helppoa 
tulevan talven tuiskuja

Niin vähän aikaa täällä olemme
kunnes poikki tuonelan virran kuljemme
ehkä ehdimme tähän maailmaan jättää jälkemme
kunnes rakkaimpiemme muistoihin poistumme

Syvän taivaan kohteet

Majakka
taivaansinessä hiukan harmahtavaa
betoniseinä
kaikuva kartano
minä olen tässä
elämäni on avaruuslaiva
matkalla
sinussa

Kuka käski sylkeä peiliä päin?
Siellä on vain harmiton kummajainen
joka ei kuule, ei kuuntele
se, vaikka näkee kaiken, ei puhu pahaa

Ulkona ulvoo vettä
riutuva makuuasento
niin ihanan tiedoton olo
Tämäkö suuri kauneus?
Silmät kiviä!
…ja sateen jälkeen on helppo hengittää

Tuoksuva maa
tuoksuvat puistot
me molemmat sulamme muodottomiksi
sitten maailma
voi olla sama asia
kuin sääresi
ja naksahtelevat nilkkasi


MARKO JOUSTE: kehärumpu, virsikannel, barokkikitara ja teorbi
JUKKA KOKKONEN: laulu

Me molemmat sulamme

Unessa seison metsän portilla	
astun sisään vierailulle
ja äkkiä palaan ajassa takaisin kahdeksankymmentäluvulle

Lammen rannalla vanha laituri
tyttö, mutruhuuli, suppusuu
pyyhkeeseensä kietoutuu
äitinsä tekemät eväsleivät vielä hetken jäävät syömättä
kun kiire tulee veteen sukeltaa uudestaan 
pakoon kiusaavaa poikaa

Unessa seison metsän portilla
kaipaan menneeseen aikaan
ei meistä kai kumpikaan voinut aavistaa
mitä yksi hymy aikaan saikaan

Lammen rannalla laho laituri
tyttö, mutruhuuli, suppusuu
pyyhkeeseensä piiloutuu
ihonsa aivan kananlihalla
se pieni ero kiinnostaa
vaikka en vielä oikein osaakaan oivaltaa
miksi se niin kiehtookaan


Mutruhuuli

Niin on kaunista kuunneltavaa lohduton itkusi
siitä en mistään hinnasta luopuisi

Olen valehdellut jokaisen lauseeni
hankkisit sinäkin joskus itse orgasmisi

Tässä huoneessa on talvi
sänky peittyy ohueen vaippaan
outo kylmyys nousee sisältämme ja huurtuu ikkunaan

Katso: maailma on kaunis ja ihmeellinen
(- Ihan kuule vitun sama -)
ja me onnistuimme pilaamaan sen
alla epäsuotuisien tähtien 

Sielunkumppanista paljastui pimeä kääntöpuoli
ja vähitellen molempien sisällä jotain kuoli
kun luottamus on kadonnut ja kunnioituskin
silta selkämme takana hulmahtaa liekkeihin


Silta poltettavaksi

Painan pään
kalvon läpi painan
puhkaisematta
jälkeen jään
ei kiire enää koskaan
valvon untasi

Pimeä
tämä hetki on se kirkkain
kirkkain pimeä
yhdessä
yhä syvemmälle uimme
kohti aamua

Surutyö

Tunnistat minut arvista
et niinkään pukinsarvista
vaikka toisinaan olen pirullinen
silti enimmäkseen surullinen

Jos et olisikaan lähtenyt
ovet paukkuen häipynyt
todistaisin että olen muuttunut
todistaisin olevani parantunut

Enkö ole jo kaivannut sinua kylliksi?
Mikä sinulle riittää? Mikä on tarpeeksi?
Kuinka monta kertaa pyydän vielä anteeksi?
Sinä teet minut aina todella sairaaksi, tiedätkö sen?
Olen niin mustasukkainen

Ihmisistä olen kaikkein vaikein
olen liikkeellä pahoin aikein
nosta kätesi ja antaudu
levitä jalkasi ja antaudu

Enkö ole jo kaivannut sinua kylliksi?
Mikä sinulle riittää? Mikä on tarpeeksi?
Kuinka monta kertaa pyydän vielä anteeksi?
Sinä teet minut aina todella sairaaksi 

Olen paatunut, olen rikollinen
olen vittumainen kusipää, myönnän sen
silti yksin en ole syyllinen
viaton et ole sinäkään, mussukka pikkuinen
ja viha voittaa taas rakkauden


Syypää

Säröjä lasissa
halkeamia
kurkistan avaimenreiästä
tuonpuoleisen tähtitarhoihin
viereisessä huoneessa vuosien päässä
surun keskellä on pölyä


Puoliksi unohtunut uni

Aamulla tulivat taivaalliset laivat
laskeutuivat kaupunkien toreille ja puistoihin
miedosti tuoksui piipputupakka
ihmiskunnan kesäaika päättyi

He kulkivat ihmisten joukossa loistaen kuin auringot
jakoivat auliisti syvää viisauttaan
he osoittivat meille tarkoituksemme
he olivat ohjaajamme ja opettajamme

He valmistelivat meitä suureen muutokseen
joka oli ollut jo pitkään suunnitteilla
siihen ei menisi enää kauan, se olisi vain ajan kysymys
se tapahtuisi koska tahansa

Kukoistuskausi ei koskaan jatku loputtomiin
välillä kaupunkien on aika vajota mereen
on aika tuhoutua ja kadota historiaan
ja - ehkä - joskus syntyä uudelleen

Aamulla tulivat taivaalliset laivat

Uimme ja etsimme avaimia näihin oviin
vilpoisiin huoneisiin auringolta piiloon 

Voimakenttä ympärillämme meitä suojelee
helmaansa hämärä kätkee, lempeästi suutelee

Pois päivän kuumuudesta, ihanaan viileyteen
katalalta maailmalta pääsimme karkuun tähän tyveneen

Voimakenttä ympärillämme meitä suojelee
uni suloinen syliinsä kietoo, unohdukseen peittelee

Voimakenttä

Mitä me tehtiin hetki sitten?
Mitä ihmettä juuri äsken tapahtui?
Me tehtiin historiaa, me tehtiin taikoja
niitä me tehtiin hetki sitten

Raukeina kaadutaan pehmeään laiskanlinnaan
vaivihkaa kiitollisina toisistamme
sitten päiväuntenmaat viekoitellen kutsuvat
päin naamaa vielä moiskaistaan märkä suudelma

Mitä me tehtiin hetki sitten?
Mitä ihmettä juuri äsken tapahtui?
Me tehtiin mahdottomuus 
jotain uskomatonta ja ihanaa me tehtiin

Korvattomasta mukista vuoron perään siemaistaan kulaus haaleaa, jäähtynyttä kahvia

Raukeina kaadutaan pehmeään laiskanlinnaan
vaivihkaa kiitollisina toisistamme
sitten päiväuntenmaat viekoitellen kutsuvat
päin naamaa vielä moiskaistaan suudelma

Päiväkahvit

Soudan mustaan virtaan, luen tuulta ja aaltoja
mutta virtaus on minulle liian vahva

Näissä vesissä uivat suuret saalistajat 
valtavat pedot veitsenterävine hampaineen 
minäkin olen niille pelkkä suupala
jos joudun veden varaan

Aurinko paahtaa ja porottaa täydeltä taivaalta 
olen uuvuksissa ja vesi alkaa loppua 
olen hiljalleen ajautunut reitiltäni pois
olen vaarassa joutua avomerelle 
sieltä ei ole enää paluuta 
olen täysin vailla mitään mahdollisuutta
vaikka kuinka ponnistelen, ei ole mitään mahdollisuutta
vaikka kuinka rehkin ja raadan, vaikka miten rimpuilen
ei ole mahdollisuutta

Näissä syvissä vesissä uivat suuret saalistajat
valtavat pedot veitsenterävine hampaineen 
ja virtaus on minulle liian vahva
en pärjää sille, sen kanssa
sille häviän

Soudan mustaan virtaan

Metsässä pihlajan oksat viistävät maata marjoista raskaina
siellä keskuudestamme jo poistuneet läheiset laulavat kaskaina
kuumuutta hohkaa syyskesän syli jalkansa levittäen
viekoitellen kutsuu minuakin, mutta vielä periksi anna en
 
Syvissä mietteissä saloilla samoilen päämäärättä
päässäni maalailen pitkiä kaaria alinomaa ja lepäämättä
sukellan järviin happamimpiin, ihminen on ne tärvellyt 
ehkä jätänkin pintaan nousematta
se on, kuulkaa, menoa nyt

Pitkiä kaaria

Itku alkoi torstaina
eikä ole lakannut sen koommin
meiltä riistettiin kaikkein kallisarvoisin
kuljemme kuin haamut
kaikki tuntuu kovin merkityksettömältä
yhdessä me nousemme noille kukkuloille

Eläkeläispoliisi nuhjuinen on ratkaiseva rikoksen
ja saamme lopultakin vastauksen
ja kaikki, mikä on vaikeaa ymmärtää, saati pystyä hyväksymään
jollain tapaa selviää 

Joku hajotti avaruuden
yön sisällä on toinen yö
jotain ehkä pystymme pelastamaan unelta
nykyisyyksien peruskäytännöt
reunamerkinnät ja viitteet
yhdessä me nousemme noille kukkuloille

Ja eläkeläispoliisi nuhjuinen on ratkaiseva rikoksen
ja saamme lopultakin vastauksen
ja kaikki, mikä on vaikeaa ymmärtää, saati pystyä hyväksymään
jollain tapaa selviää 


Koiran kuolema

Kallossani on kokoelma arpia 
näyttely kolhuista ja lommoista
retrospektiivinen ja impulsiivinen
vauhkoontunut villi hevonen

Valtava oli halu olla kalteva
tai edes sillä pinnalla
tutkia perin juurin anomalia
ruopata pohjamutia

Vuosien varrella on sattunut
tehnyt kipeää, särkenyt ja jomottanut
on sattunut, lienenkö oppinut
muistoni ovat konservoidut

Valtava oli tarve olla kalteva
tai sen pinnan alapuolella
tutkia perin juurin anomalia
tutuilta poluilta metsään poiketa

Horjua, olla kalteva
uhmata painovoimaa
horjua, olla epävakaa
uhmata kaikkeutta


Anomalia

Soivat taas punatulkkujen huilut
vielä aamupakkanen aivastuttaa
valo tekee maisemaan syvän loven
valo haavoittaa

Horroksessa yhä edelleen
jokin mekanismi on kai mennyt rikki

Koko maailma tuntuu ahdistavalta ja masentavalta
täytyisi löytää taas jokin syy nousta sängystä aamulla

Muista, että vääryys aina korjataan 

Auon päätäni, vastustan ja uhmaan
viimeiseen saakka hangoittelen vastaan
ei aikomustakaan ole luovuttaa
ei anneta pahan voittaa

Horroksessa yhä edelleen
jokin mekanismi on kai mennyt rikki
 
Älä unohda, että vääryys aina korjataan


Horroksessa

Kohta taas saa homoja vainota
alistaa nyt ainakin, jos ei ampua
vammaisia on myös syytä pilkata
heikompia halveksia ja haukkua 
ja pitkästä aikaa voi vapautuneesti mustia nimitellä neekereiksi 

Kohta taas saa panetella
jokaista hiemankin toisenlaista
olla kateellinen kaikesta mahdollisesta 
tehdä puhtaasta pahuudesta iljettävä hyve
sillä empatia on heikkoutta
eikä sääli auta tai pelasta

Kaikki sopeutumattomat leireille laitetaan 
koulutettavaksi ja tavoille oppimaan 
että pysyvät nöyrinä ja kuuliaisina
tyytyvät nurkumatta osaansa
ja jos aivan oikein kortit pelataan
jos kaikki menee suunnitelman mukaan 
eivät sieltä enää milloinkaan pääse pois meitä saastuttamaan
kohta on koittava parempi maailma
kohta vanhat hyvät ajat ovat täällä taas


Vanhat hyvät ajat ovat täällä taas

Arvoituksellinen ja selittämätön 
ääni sisuksissa metsän pyhätön
salaperäinen olento oksalla istuu
suustaan salaista kieltä lurittelee

Satakieli ja yö

Sekavuuteen muodon hahmotat
toiveikkuuteen ja iloon johdatat
kirskut kaikki yöt ja päivät poksahtelet 
laulat asioita, joista puhua ei voi

Satakieli ja yö
ymmärryksen taikayö
säveliä soliseva yö

Olen hukannut ajan
sinä annat minulle uuden nimen 

Satakieli ja yö
ymmärryksen taikayö
säveliä soliseva yö


Satakieli ja yö

Täällä on aina talvi
keväästä ei tietoakaan
ja aika on käymässä vähiin

Kuolin viinaan vuosi sitten
ja nyt loppukin vastarinta nujerretaan
aika on käymässä vähiin
se käy vääjäämättä vähiin


Välisoitto

Valtavat vellovat vesimassat vyöryvät 
päälleni ja sisään syvään rauhaan peittävät
olennot ihmeelliset minut ympäröivät
pimeässä en ole yksin enää ikinä 
ja kuoro aloittelee laulua, ikivanhaa ylistyslaulua

Kuljen pää pystyssä, aukaisen tien
paljon on tutkittavaa
koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on
emme tiedä vielä puoliakaan

Vähemmän on asioille enää nimiä
vähemmän oikeita tai vääriä väittämiä
koordinaatit kadotin ja ajan hukkasin
kotiin enää milloinkaan en löydä takaisin
ja silti vatsassa vain kihelmöi
nyt olen rohkea, en enää epäröi

Kuljen pää pystyssä aukaisten tien
paljon on tutkittavaa
koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on
emme tiedä edes puoliakaan

Tämä on vasta eteinen
aula jonkin suurenmoisen
emme pääse vielä sisälle
vasta odotushuone

Kuljen pää pystyssä, aukaisen tien
paljon on tutkittavaa
koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on
emme tiedä edes puoliakaan

Edeltäkäsin menen
reittiä tunnustelen
meitä odottaa ihmeellinen
jokin suurenmoinen

Kuljen pää pystyssä aukaisten tien
paljon on tutkittavaa
koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on
emme tiedä vielä puoliakaan


Tienraivaaja

Suunnattoman taivaan alla näyttää käsittämättömältä
äärettömyys huimaa, pyörälle saa pienen ihmislapsen pään
yhdessä me tuijotamme tähtiin
yhdessä meidän katoavan nähtiin

Mittasuhteet mielettömät näiden kahden pisteen välillä
läheisyys on yhtä aikaa ihaninta ja järkyttävintä
yhdessä me tuijotamme tähtiin
yhdessä meidän haihtuvan nähtiin

Yritys kuvailla jotain, mitä ei voi oikein ymmärtää
yritys kuvailla jotain, millä ei ole edes nimeä
yhdessä me tuijotamme tähtiin
yhdessä meidän katoavan nähtiin

Horjua, olla kalteva
uhmata painovoimaa
huojua, olla epävakaa
uhmata kaikkeutta


Hurmos

Tarpeekseni sain viimeinkin
juustokuvun riisuin päältäni 
töpselin seinästä riuhtaisin
talutushihnan katkaisin
otin luvun, koukun leukaani
heräsin, utu hälveni
ja äkkiä aloin nähdä paremmin

Elämä pelkkää kiirettä, sisältöä vailla 
tyhjänpäiväisiä rutiineja
hyödyttömiä liikkeitä luonnottomissa asennoissa
jokainen päivä sinnittelyä ja selviytymistä
ainoastaan velvollisuuksia
ja vastuuta, painostavaa ja uuvuttavan raskasta
elämä ei oikein vastaa tarkoitustaan
aion karata

Tähän katsomukseen sitoudun
tälle näkemykselle omistaudun
tämän periaatteen puolesta uhraudun
olen onnellinen ja iloinen
lämpö täyttää sydämen
saan enemmän kun turhasta luovun


Vakaumus

Lokakuisena valjuna aamuna soudamme läheiseen saareen
kello kuudelta puut sumun seassa työntyvät esiin kuin aaveet
hetteikössä rämmimme, kastelemme kenkämme kunnes nousemme kuivemmalle maalle
täällä riittää nähtävää, luonnon täydellisyyttä, runsaasti tutkittavaa uteliaalle

Varsin outoa, että linnut laulavat täällä vielä tähän vuodenaikaan
läpitunkevan äänekkäästi lavertelevat metsäkirviset ja mustarastaat
syvemmälle kuljemme, kumpujen keskelle ja maisemaan, kuin uneen, kurkistamme
pronssikautisia röykkiöhautoja, tänne mekin peittelemme vainajamme

Ja mikä oudointa: löydämme kivinavetan kun tulemme metsästä ahon laitamille
perimätiedon mukaan se kuului aikoinaan itselleen presidentti Lincolnille
astumme porstuaan, näemme hänen kaappikellonsa, se henkii arvokkuutta ja menneisyyden taikaa
se yhä hiljaa raksuttaa hämärässä muistojaan ja jo kauan sitten kadonnutta aikaa

Jukka Kokkonen

Popular tracks