Historiantutkija Mirkka Lappalainen ottaa uusimmassa kirjassaan lukijan mukaansa 1600-luvun loppupuolelle tutkimaan Nils ”Smitten” Rosenschmidtin katoamista ja (oletettua) murhaa. Miten on mahdollista, että Sköldvikin kartanon isäntä katosi (kertomusten mukaan yön selkään ratsuineen ja koirineen) syksyllä 1673, eikä mukaa tuntunut kaipaavan häntä ennen kuin työmiehet löysivät ruumiin kaivosta seitsemän vuotta myöhemmin?

Smittenin tarina on täynnä ristiriitaisuuksia, tutkimatta jättämistä, katoavia jälkiä ja henkilöitä, selittämättömiä hiljaisuuksia. Kirjaa voi lukea myös tutkielmana siitä, mitä voimme saada menneisyydestä selville, missä menevät herkullisen spekulaation ja tiedon rajat. Tutkiessaan epätavallista tapausta se piirtää myös lukijalle tarkkaa kuvaa 1600-luvun oikeuskäytännöstä, jumalaapelkäävästä elämänmenosta ja maisemasta, jossa maatila meren rannalla ei ole arvoasumus ja jossa on helpompi paeta Viroon kuin matkata sisä-Suomeen. Samalla kirja oikoo väärinkäsityksiä ja oletuksia elämästä Ruotsin valtakunnassa.

Miksi ja miten tutkia mahdollista henkirikosta, jonka uhri ei herättänyt eläessään oikein kenenkään myötätuntoa, mutta muodostui murhatutkimuksen myötä valtakunnan puheenaiheeksi? Miten ihmeestä aatelinen saattoi syrjäytyä niin, että eleli palaneessa kartanossa, omisti kadotessaan lähinnä vähän karjaa ja risaiset polvihousut, eikä kelvannut aviomieheksi kenellekään säätynsä naiselle - tosin oli osallisena lukuisissa salavuoteusoikeudenkäynneissä ja isä epälukuiselle määrälle lapsia. Miten oikeuslaitos, jonka kunniatehtävä oli saattaa henkirikokseen syyllistyneet tuomiolle, katsoi Smittenin katoamista ja murhaepäiltyä sormien lomasta, eikä lopulta saanut tuomituksi ketään? Mihin kyseinen epäilty ja liuta muuta omituista väkeä katosi? Miksi rappeutuneen kartanon isäntä palkkasi puutarhamestarin? Kummitteleeko ja missä kaivossa? Ja minne joutui Smittenin hevonen! Osa näistä kysymyksistä selviää tästä jaksosta. Ehkä!

Mirkka Lappalaisen kuva Laura Malmivaara, Siltala

Osa 83: Mirkka Lappalainen, Smittenin murha

Osa 95: Aki Ollikainen, Kristuksen toinen tuleminen

Joulunalusviikon ihanin yllätys on Pkk-podcastjakso joka päivä!

Kohtasin kirjailija Juhani Branderin Helsingin kirjamessuilla. Puhuimme hänen kahdesta uusimmasta kirjastaan yhdellä iskulla, toksisia mieskultttuurin piirteitä käsittelevästä Miehen kuolemasta (WSOY 2020) ja absurdin koomista lyhytproosaa sisältävästä Pertun Ritvasta (Siltala 2022). Miten muoto ja sisältö valitsevat toisensa? Mitkä elämäntilanteet ajavat kirjailijan millaisen lajin kimppuun? Mitä tekemistä tällä on jääkiekon kanssa? Kuuntele oitis!

Juhani Branderin kuva Jussi Vierimaa, Siltala.

Osa 99: Juhani Brander, Pertun Ritva

Keskustelemme Pontus Purokurun kirjasta Haavamaa. Se koostuu runosta ja proosatekstistä, teoksen voi lukea aloittamalla jommastakummasta tekstilajista. Toisaalta runon keinot ja kieli valuvat myös proosapuolelle, tai ehkä runoihin voi halutessaan lukea kertomuksen?

Haavamaassa ollaan maailmassa, jossa moni asia on jo loppunut, ihmissuhteista luonnonvaroihin. Siis nykypäivässä. Jotain on myös alkamassa. Pohdimme kirjailija Purokurun kanssa, miten aktivistin ja tunnetun poliittisen keskustelijan roolit sopivat taiteilijan ja kirjailijan tehtäviin. Mitä aiheille ja omalle ajattelulle tapahtuu, kun siirtyy kaunokirjallisuuden maailmaan? 

Haavamaa on kirja, joka vaatii tulla luetuksi ja nähdyksi esineenä, avautuakseen kunnolla. Onko esineellisyys ristiriidassa ilmastonmuutoksen maailmaan sopeutumisen kanssa, vai voiko tavara olla hyvä juttu? 

Kuuntele myös Pontuksen ja Veikka Lahtisen aiempi vierailu PKK:ssa edelleen valitettavan ajankohtaisen  Mikä liberalismia vaivaa? -kirjan tiimoilta https://soundcloud.com/kirjakerho/pieni-karanteenikirjakerho-x-nide-mika-liberalismia-vaivaa-veikka-lahtinen-ja-pontus-purokuru

Pontus Purokurun kuva Meri Björn/Kosmos

Pienen karanteenikirjakerhon uljas graafinen ilmiasu Marjo Maininki!

Osa 110: Pontus Purokuru, Haavamaa

Iida Turpeisen esikoisromaani Elolliset kertoo lajikadosta, niin yhden erityisen merilehmän kuin jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla katoavien satojen muiden lajien. Mutta teos laajenee moniin suuntiin niin teemoiltaan, ajallisesti kuin kaunokirjallisestikin. 

Keskustelussamme Iida Turpeinen kertoo, miksi hän halusi käsitellä tieteen historiaa nimenomaan romaanin keinoin. Elolliset kuljettaa meidät luontokadon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien maailmaan kasvaneet lukijat aikoihin, jolloin luonto ihmeineen oli vielä avoin löydettäväksi, tutkittavaksi ja luokiteltavaksi. Lukija pääsee kirjailijan mukana löytöretkelle aineistoon, josta nousee historian todellisia jänniä naisia ja miehiä, jotka eivät asetu välttämättä meille helposti ymmärrettäviin rooleihin. Puhumme tieteen ja taiteen liitosta, ja miten historian toimijoiden ymmärtäminen saattaa auttaa kysymään oikeita kysymyksiä ja näkemään oman aikamme sokeiden uskomusten läpi.

Elolliset on ehdolla Tampereen kirjafestareilla jaettavaan Tulenkantaja-palkintoon. Palkinto jaetaan Tampere-talossa la 2.12. klo 13. Iida Turpeinen esiintyy kirjafestareillasamana päivänä klo 17.30. Katso Tampereen kirjafestareiden ohjelma https://kirjafestarit.fi/ohjelma/

Kirjailijan kuva Susanna Kekkonen

Osa 119: Iida Turpeinen, Elolliset

Kirjailija, historiantutkija Johanna Annolan ensimmäinen historiallinen romaani Valkenee kaukainen ranta sijoittuu 1890-luvun kriisien ja kuohunnan aikaan. Kirjan päähenkilö Ulrika haluaisi elää säädyllistä pikkuvirkamiehen rouvan elämää ja haaveilee lähinnä Väinö-pojan valoisasta tulevaisuudesta suvun ensimmäisenä ylioppilaana, ehkä maisterinakin. Kun mies kuolee, Ulrika joutuu tarttumaan vaivaistalon johtajattaren toimeen.

Annola on tutkinut paljon naisten, perheen, köyhäinhoidon ja yhteiskunnan marginaaleissa eläneiden historiaa. Keskustelemme Ulrikan ja Väinö-pojan mahdollisista vastineista todellisuudessa, ja miten tutkija siirtyy kaunokirjallisuuden puolelle. Miten kirjoittaa romaanihenkilöitä, joiden ajatusmaailma ja arvot eroavat meidän moraalistamme ratkaisevasti? Miten tutkija heittäytyy käyttämään mielikuvitustaan? Miksi on helppo tuomita vuosisadan takaiset asenteet vaivaistaloon joutuneita "laiskureita" ja aviottomia äitiä kohtaan, ja samalla moralisoida nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan pudokkaita? Puhumme myös pikkukaupunkien elävästä historiasta, hellyyttävistä lyseolaispojista ja heistä, jotka eivät tahdo tempautua mukaan vaikka aatteet vyöryvät ja historia myllertää heidän elämänsä läpi.

Johanna Annola ja Taru Torikka keskustelevat Kallion kirjafestareilla pe 26.4. klo 16, Kallion kirjastossa. Tervetuloa!

Osa 124: Johanna Annola, Valkenee kaukainen ranta

Tommi Liimatta kertoo uudesta romaanistaan Tyttönimi. Siinä kirjava henkilöjoukko pikkurikolisista lankomieheen ja airbnb-yrittäjään pyrkii selviytymään elämässä, mutta lukija huomio kiinnittyy erityisesti kahteen tyttöön: kahdeksan vuotta täyttävään mahdollisesti superlahjakkaaseen Janitraan ja tämän isosiskoon Vuokkoon, joka loistaa poissaolollaan mutta saattaa olla ainoajoka ymmärtää Janitraa.

Puhumme mm. siitä, mite Liimatta rytmittää romaanituotantoaan omaelämäkerrallisen ja siitä erillisen tekstin välillä- ja miten rokkibändien kanssa vietetty aika auttaa ymmärtämään taparikollisen elämää. Mistä aineksista henkilöt rakentuvat? Miksi Tyttönimessä näkökulma on naisten,tyttöjwn ja naapurin  pikkuisen syrjäänjätetyn miehen? 

Tommi Liimatta esiintyy Tampereen kirjafestareilla la 30.11. klo 12.30

Osa 136: Tommi Liimatta, Tyttönimi

Keskustelemme kirjailija Päivi Alasalmen kanssa hänen romaanistaan Meren ja veren liitto. Se vie lukijan keskelle Isovihaa, venäläissotilaita pakenevien pohjalaisten rattailla kohti Hailuodon murhaperjantaina tunnettua verilöylyä.

Miksi Alasalmi kuljettaa tarinaa kokeneen sotamies Matthiaan ja viattoman papintytär Christinan näkökulmista? Miksi Isoviha usein ohitetaan kouluhistoriassa mutta muistetaan paikallisessa kansanperinteessä pitkälle sen jälkeen, kun varsinaisista tapahtumista on jäänyt elämään vain kaikuja? Miksi kuvat ja kuvaukset sodan jalkoihin jääneistä ja sitä pakoon yrittävistä kansoista ovat niin tunnistettavia vuosisadoista toiseen? Miksi pakolaisista tulee siirreltäviä ongelmallisia massoja, miksi emme näe heitä ihmisinä? Miksi sodan kauheuksista ja rikoksista on uskallettava kirjoittaa pelottomasti eikä suojella lukijaa? 

Päivi Alasalmi esiintyy Tampereen kirjafestareilla la 30.11. ja su 11.12.

Kirjailijan kuva Hannu Jukola

Osa 137: Päivi Alasalmi, Meren ja veren liitto

Kääntäjä Aleksi Milonoff sai viime vuonna parhaalle kaunokirjallisuussuomennokselle myönnettävän Mikael Agricola -palkinnon John Irving -suomennoksestaan Vimeinen tuolihissi.

Podcastissa keskustellaan Milonoffin koko tähänastisesta urasta. Hän aloitti suomentamalla näyttämödraamaa, ja kääntää näytelmiä edelleen. Miten draaman ja proosan kääntäminen eroaa, mikä niitä yhdistää? Teatterille on ominaista teksyin työryhmässä sovittaminen, näytelmä elää esitysajan ja oaikan mukaan. Romaanin kääntäjä on yksin vastuussa kaikesta. Miten yhdistää työn analyyttinen, tutkijamainen luonne ja luovaa uskallusta vaativa intuitiivinen prosessi?

Kiitos keskustelun mahdollistamisesta Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL Ry!


Osa 142: Aleksi Milonoff

Runoilija Vesa Haapalan uusi teos Maallisten ilojen puutarha lähti liikkeelle siitä että runoilija katsoi Hieronymus Boschin samannimistä triptyykkiä ja kirjoitti mitä näki. Kuuntelijan kannattaa katsoa myös, esim. interaktiivinen Maallisten ilojen puutarha osoitteessa https://archief.ntr.nl/tuinderlusten/en.html päästää lähelle yksityiskohtia ja avaa tutkimustietoa ja teorioita Boschin maalauksen symboliikasta. 

Niinpä podcastilla katsomme yhdessä taulua ja runokirjaa. Molemmissa liikutaan paratiisista helvettiin mutta viipyillään siinä välissä ylitsepursuavien nautintojen puutarhassa. Tai ehkä kierretään kehää, vastapäivään. Jokainen osio sisältää jo vihjeen seuraavasta.

Jos joskus vuosien 1490-1500 välissä maalatun taulun näkökulma on Jumalan, Haapalan runoissa luojan roolia saattaa ottaa tekoäly - jopa kirjan graafista ilmettä myöten. Myös Boschin helvetti on täynnä teknologiaa ja meteliä, mutta paratiisin (tylsä) idylli taas kätkee sisäänsä kuvitteellisia eläimiä ja mahdottomia otuksia.

Miten metodi synnyttää runoutta? Miten Haapala, joka on myös kirjallisuudentutkija, suodattaa kaiken Boschista näkemänsä ja lukemansa? Miten kieli soi paratiisissa, miten se hajoaa kakofoniaksi helvetissä?

Osa 146: Vesa Haapala, Maallisten ilojen puutarha

Keskustelemme kirjailija Jarkko Volasen kanssa hänen kolmannesta romaanistaan Vainovalkeat.

Vainovalkeat kuvaa elämää autoritaarisessa valtiossa. Totalitarismi on jo edennyt siellä pitkälle, mutta vain jatkaa otteensa kiristämistä. Medaljonkikaupunki ja sitä ympäröivä maa muistuttaa Venäjää, mutta kuten jatkuvasti uutisista saamme lukea, kansalaisoikeuksien nävertämisessä, kansan jakamisessa eriarvoisiin luokkiin, mielipiteen vapauden rajoittamisessa ja muissa ihmisoikeusrikkomuksissa ei ole mitään olemuksellisen "venäläistä" tai "sosialismin perua". Autoritääriset hallinnot löytävät ja tukevat toisiaan jokaisessa maanosassa, vallitsevasta talousjärjestelmästä riippumatta.

Vainovalkeiden keskushenkilöiden kautta lukija pääsee kokemaan, miten totalitarismi konkreettisesti kaventaa elintilan,  miten valehtelusta tulee keino selvitä, ja mitä tapahtuu kun edes kotona ei voi olla rauhassa. Kirjailija Volanen kertoo teemoista, joita kirjan pareiksi ryhmitellyt keskushenkilöt edustavat. Veljekset Valdemar ja Viktor ovat ääripäät opportunistisen sopeutumisen ja hauraaksi potkitun kapinallisen rooleissaan mutta heitä myös yhdistää vahva side. Anna ja Elena pyrkivät jatkamaan tärkeää työtä yliopistossa ja ihmisoikeusjärjestössä, mutta heidän epäiltävä kaikille ja valehdeltava (itselleenkin) pysyäkseen turvassa. Romaani ei tarjoa sankareita ja pahiksia,mutta paljon samastuttavaa, ja kääntää peilin omahyväisen "länsimaisen liberaaliin" lukijaan. Kuinka paljon oikeuksien karsimista me olemme valmiita sietämään "kansallisen turvallisuuden" nimissä? 

Vainovalkeat on kauhean todenmukaisesta maailmastaan huolimatta yllättävän toiveikas romaani. Kaunis ja tarkka kieli yhdistyy kiehtovaan juoneen. Se on suuri romaani joka pitää lukea juuri nyt.

Osta Vainovalkeat https://verkkokauppa.teos.fi/sivu/tuote/vainovalkeat/5210148


Osa 147: Jarkko Volanen, Vainovalkeat

Emilia Suvialan toisen romaanin nimi viittaa Piilaaksoon. Keskustelemme episodiromaanista muotona, Laaksosta metaforana ja kollektiivisena mielenmaisemana, mutta myös keskenään hyvin eriilaisten ihmisryhmien kotina. Mitä vanhoille asukkaille taoahtuu, kun hillittömän rikkaat teknologiamenestyjät valtaavat kotikaupungin? Pohjois-Kalifornian maisemiin on hakeuduttu pitkään myös henkistymään, onko sillä enää muuta merkitystä kuin tarjota ympäri vuorokauden työskenteleville menestyjille sopivan tehostettu henkireikä?  Vai onko se kaninkolo.

Laakso-romaanissa innovoidaan kuoleman ja menetyksen "käsittelyyn" (tai sen kieltämiseen) sopivaa simulaatiota. Todellisuudessakin on jo tekoälyapureita, joiden avulla voi jatkaa kuin toinen ei olisi kuollut.  Puhumme narsistista tekki-innovaattorijengiä riivaavasta ikuisen elämän unelmasta, kuolemanpelosta, yksinäisyysepidemiasta ja muista oireista jotka johtuvat ihmisen ikävästä Toisen luo. 

Osa 148, Emilia Suviala, Laakso

Vuoden 2024 tietokirjallisuuden J.A. Hollo -palkinnon saanut Sanna van Leeuwen kertoo monipuolisesta urastaan hollannin- ja saksankielisen kirjallisuuden parissa.

BONUS: kääntäjä Sanna van Leeuwen

Keskustelemme elokuvaohjaaja Suvi Westin kanssa hänen esikoisromaanistaan Syntien kummun naiset. Siinä elokuvantekijä Suvi West palaa kotimaisemiin Saamenmaalle valimistelemaan tietokirjaa saamelaisnaisia, myyttejä ja todellisuutta. Hyvin apurahoitettu projekti alkaa kuitenkin takkuilla ja romaani rikkoo simppeliä autofiktioasetelmaa viimeistään kun tunnollisen kertojan rinnalle ilmestyvät sivupersoonat Flow-Suvi ja teini-Suvi. 

Syntien kummun naisten keskiössä on tarinan kertominen. Kuka kertoo kenen tarinaa, ja miten? Romaani rikkoo "hyvän tarinankerronnan" sääntöjä, se harahutuu sivupoluille ja anekdootteihin, loikkii assosiatiivisesti, on levitä käsiin (mutta kutoo kyllä itsensä kokoon lukijaa tyydyttävästi lopulta). Sekä kirjailija että romaanihenkilö Suvi Westille tarinankertojuus on identiteetin ja taiteentekemisen oleellisin osa. Vähemmistöä edustavalle taiteilijalle sälytetään tehtäviä ja velvollisuuksia riippumatta siitä, haluaako hän edustaa esim. "kansaa" vai tehdä taidetta, joka kiinnostaa häntä itseään. Romaani purkaa myyttejä saamelaisista naisista (ja muistakin), mutta kyseenalaistaa samalla "Suvi Westin" omaa roolia ja tapaa käsitellä (tai olla käsittelemättä) saamelaisuutta taiteessaan. Samalla se onnistuu olemaan hirveän hauska ja ruumiillinen nykyromaani. Kuuntele ja lue!
Osta Syntien kummun naiset https://kustantamo.sets.fi/kirja/syntien-kummun-naiset/?attribute_pa_format=kovakantinen
Suvi Westin kuva Susanna Kekkonen


Osa 149: Suvi West, Syntien kummun naiset

Keskustelemme esikoiskirjailija Loviisa Pihlakosken kanssa hänen novellikokoelmastaam Sairastapauksia. Kokoelman tekstit lähestyvät sairastamista eri näkökulmista. Mitä jos sairastaminen onkin normaalia elämää ja terveys poikkeustila?

https://www.siltalapublishing.fi/product/sairastapauksia/

Osa 152: Loviisa Pihlakoski: Sairastapauksia

Keskustelemme kirjailija Marjo Niemen kanssa hänen uudesta romaanistaan Pienen budjetin sotaelokuva. 

osta Pienen budjetin sotaelokuva https://verkkokauppa.teos.fi/sivu/tuote/pienen-budjetin-sotaelokuva/5338901

Osa 153; Marjo Niemi, Pienen budjetin sotaelokuva

Keskustelemme kirjailija Marisha Rasi-Koskisen kanssa hänen romaanistaan Kesuura. Mitä tapahtuu, kun androidi QED saa tehtäväkseen kirjoittaa kaiken mitä muistaa? 

Kesuura tutkii sellaisia puolia tekoälyn ja ihmisen tulevaisuudesta (tai nykyisyydestä?) mihin hyöty- tai pelottelunäkökulmasta käytävä keskustelu ei yllä. Tietoisuudeen sijaan pitäisi ehkä puhua tuntoisuudesta. Kesuura lähtee ja palaa ruumiilliseen kokemukseen ja tuntuu lukijalle ruumillisena kokemuksena. Ihminen on eläin ja ihminen on kipu. 

Osta Kesuura https://kustantamo.sets.fi/kirja/kesuura/?attribute_pa_format=kovakantinen

Osa 155: Marisha Rasi-Koskinen, Kesuura

Keskustelemme runoilija Satu Mannisen kanssa hänen lumoavasta esikoisromaanistaan Kaktuksen hedelmät.

Osa 156: Satu Manninen, Kaktuksen hedelmät

Taru Torikka keskustelee kirjialija Iida Sofia Hirvosen kanssa tämän uudesta romaanista Voittajantunti.

Osta Voittajantunti https://www.siltalapublishing.fi/product/voittajantunti/

Osa 157: Iida Sofia Hirvonen, Voittajantunti

Taru Torikka ja kirjailija Johannes Ekholm keskustelevat Ekholmin romaanista Päähenkilö.

Osa 158: Johannes Ekholm, Päähenkilö

Taru Torikka keskustelee kirjailija Aina Bergrothin kanssa hänen romaanistaan Erojen kirja.

Osa 159: Aina Bergroth, Erojen kirja

Taru Torikka keskustelee tutkija, tietokirjailija Timo R. Stewartin kanssa hänen teoksestaan Palestiina ja Israel, historia karttoina.

Osa 160: Timo R. Stewart, Palestiina ja Israel, historia karttoina

Taru Torikka keskustelee ukrainalaisen kirjailija Sofija Andruhovytsin kanssa tämän romaanista Amadoka. Suurteos julkaistaan suomeksi kolmessa osassa, tässä käsittelyssä niistä ensimmäinen, Romana.

Osa 161: Sofija Andruhovyts, Amadoka I: Romana

Taru Torikka keskustelee kirjailija Annastiina Heikkilän kanssa hänen romaanistaan Rakkaus ja armo.

Osa 162: Annastiina Heikkilä, Rakkaus ja armo

Kirjailija Marketta Pyysalo keskustelee romaanistaan Kopaalihuone toimittaja Taru Torikan kanssa. 

Osta Kopaalihuone https://verkkokauppa.teos.fi/sivu/tuote/kopaalihuone/5338904

Osa 163: Marketta Pyysalo, Kopaalihuone

Taru Torikka keskustelee kirjailija Monika Fagerholmin kanssa hänen romaanistaan Eristystila / Kapinoivia naisia.

Osa 164: Monika Fagerholm, Eristystila / Kapinoivia naisia

Taru Torikka keskustelee kirjailija Elli Salon kanssa hänen näytelmästään Muistopäivä.

Osa 165: Elli Salo, Muistopäivä

Keskustelemme kirjailija Annina Holmbergin kanssa hänen neliosaisen romaanisarjansa Häpeämättömät aloitusosasta Annabel Lee.

Osta romaani Siltalan kirjakaupasta https://www.siltalapublishing.fi/product/hapeamattomat-annabel-lee/

Osa 166: Annina Holmberg , Annabel Lee

Taru Torikka keskustelee tietokirjailija, toimittaja Mari Mannisen kanssa hänen teoksestaan Toimittaja kertoo niin totta kuin osaa.

Osa 167: Mari Manninen, Toimittaja kertoo niin totta kuin osaa

Tämä on ensimmäinen kirjakauppa Niteessä käyty Karanteenikirjakerho-keskustelu, joita on luvassa myös jatkossa suunnilleen kerran kuukaudessa - näissä oloissa streamattuna, valoisampien aikojen koittaessa elävän yleisön kanssa.

Tällä kertaa keskustelen kääntäjä Kaisa Katteluksen ja käsikirjoittaja Petra Forstenin kanssa brittikirjailija Rachel Cuskista, etenkin Kaisan suomentamasta Ääriviivat-trilogiasta. Pohdimme, miksi juuri Cusk tuntuu olevan niin monen "kirjailijan kirjailija" ja toisaalta koskettavan monenlaisia lukijoita hyvin henkilökohtaisella tasolla. Etsimme syitä tavasta, jolla Cusk leikkii autofiktio-oletuksilla, hänen henkilöidensä viehättävästä epämiellyttävyydestä ja päähenkilö Fayn säälimättömästä katseesta. Pureudumme Cuskin kieleen ja Fayen ääneen, ja siihen, miltä niiden kääntäminen tuntuu. 

Seuraava Pkk x Nide -keskustelu suorana jo torstaina 10.12. klo 18! Selvitämme Veikka Lahtisen ja Pontus Purokurun kanssa, mikä liberalismia vaivaa ja mitä voimme sille tehdä. Tervetuloa mukaan keskusteluun Niteen FB-sivulla!

https://www.facebook.com/events/429461238218463/

Pieni karanteenikirjakeho x Nide osa 1: Suuri Rachel Cusk -Keskustelu

Pieni karanteenikirjakerho on podcast, jossa toimittaja Taru Torikka keskustelee joka viikko yhden kotimaisen kirjailijan kanssa tämän teoksista, ympäröivästä maailmasta ja niiden mahdollisesta suhteesta toisiinsa.

Taru Torikan toimittamista kirjallisuuskeskusteluista sanottua:

"Harvinaisen älykäs haastattelija." - kirjailija Asko S.

"Tykkään tavasta jutella ja pohdiskella yhdessä haastateltavien kanssa, kun siihen jää tilaa itsellekin osallistua omassa päässä keskusteluun. Tulee semmonen kiva onnistumisen olo, että ”hei, määkin sain ajatuksen!”" -uskollinen kuuntelija Minna H.

Pieni karanteenikirjakerho

Popular tracks