Recorded in Haapaveden Opisto during the autumn 2002. Re-mastered in 2015. This is the second Longkillah -demo evaah. 


Longkillah: Mikko Nissinen - Vox & guitars
Kalevi Pynssi - Drums & backing vox
Lauri Ruuska - Bass

Longkillah : Big Bad Boner (2002) - Remaster 2015

Longkillah on HARD ROCK, eli kova kivi suomeksi. Kyseinen kappale löytyy Longkillahin ensimmäiseltä EP:ltä "The First War" (2004).

Mikko Nissinen : laulu, kitara
Kalevi Pynssi : rummut
Janne Kortesoja : basso

Longkillah monsteri synnytettiin puolihuolimattomasti syksyllä 2000 Haapaveden Opistolla HUMAK:ssa kahden omalaatuisen yhteisöpedegogi-opiskelijan Mikko Nissisen ja Kalevi Pynssin toimesta. 
Sillon, (muka) tekemisen puutteessa suunnistimme ajoittain Mikon kanssa jammailemaan opiston bänditilaan Lönninkartanon alakertaan. Valinnainen kurssi: musiikki ohjauksen välineenä inspiroi meitä tekemään Roketti Rollin: Train Babe, joka oli alku Longkillahille. 
Jo ensimmäisistä kerroista lähtien kun jammasimme Mikon kanssa minua hämmästytti se kuinka hyvin kemiamme silloin HUMAKin aikana toimivat, ja kuinka lahjakkaan ja älykkään riffilingon kanssa minulla oli mahdollisuus soittaa. Emme koskaan soittaneet kämpillä yhtään coveria, vaan aloimme heti tehdä omaa musaa kovalla intensiteetillä ja energialla. Nauhoitimme Train Baben kurssin aikana, ja jatkumoa seurasi opiston bändikämpällä missä työstimme biisit: Big Bad Boner, Riffle Roll, Sitting On Your Face, Lone Gone Stubborn ja I Wanna Be Your Problem. 
Vuonna 2004 opistosta valmistuttuamme ja päästyämme leivänsyrjään kiinni, nauhotimme Paltamossa Longkillah The Frst War EP:n, joka sisälsi neljä viimeksi mainittua biisiä. EP:n poiki myöhemmin musiikkivideosession ja teatteriproduktion joka tehtiin yhteistyössä Jari Hilskan kanssa. Basistiksi orkesteriin saatiin vuonna 2004 Janne Kortesoja, ja tällä kokoonpanolla teimme tiiviisti keikkoja parina kesänä etupäässä Kainuun alueella. 
Jo alusta lähtien visioimme yhdessä Mikon kanssa miten Longkillah soittaisi ja esiintyisi. Teininä kovana Peer Gunt diggarina havainnoin miten bändi tylytti yleisöä vetämällä tuntiin ja vartiin 20-biisiä. Ensimmäinen välispiikki oli kolmannen viisun jälkeen T.Nikin sanoma: ”Kiitti”, seuraava ja toiseksi viimeinen ”Kiitti” tuli sitten kahdennentoista biisin jälkeen (viimeinen ”Kiitti” tuli kun bändi poistui lavalta). Kerroin Mikolle että noin meidänkin tulisi toimia. 
Kun teimme keikkoja meillä oli setissä muistaakseni 17-biisiä, mitkä kaikki oli omia. Periaattemme alusta asti oli että yleisöä ei kosiskella - vedetään omalla karskilla asenteella, ja katotaan sitten mitä tapahtuu. Oli hämmästyttävää että jengi lähti keikoilla messiin koska oltiin ihan tuntemattomia humanoideja, ja biisit oli omia joita et ollut mistään kuullut ennen EP:tä, The First Waria (2004). Keikoilla emme aluksi esitelleet itseämme, ja biisit vedettiin läpi kovalla intensiteetillä. Biisien välissä oli maksimissaan kolmen sekunnin tauko, ja sitten taas mentiin. Meillä oli ainoastaan Longkillah taustalakana ja asenne, muuta ei tarvittu. Viimeisen nuotin jälkeen suurinpiirtein juostiin pois lavalta, jättäen juuri iskeneen trombin jälkivaikutelma. Me ei selitelty, me ei kosiskeltu, me vaan vedettiin, sillä kaikki paitsi musiikki on turhaa ...
Kuten Kainuun Sanomien julkaisemassa The First War-EP:n levyarvostelussa luki: 
Longkillah : yksinkertaista, mutta tehokasta.
Olen samaa mieltä!

p.s. Peruskuntomme oli betonista

- Kalevi "Philty Kalu" Pynssi

Nissisen ja Kortesojan muuttettua töiden perässä etelään Longkillah sävelsi ja esitti prätkäjenginä live-musiikin Jari Hilskan ohjaamaan, 26 esitystä saaneeseen Pilke-teatterin kesäteatteri produktioon Arto Paasilinnan kirjasta "Hirttämättömien lurjusten yrttitarha". Rumpuja kyseisen ajanjakson `killah-kokoonpanossa soitti Arttu Aalto (mm. Abhordium).

Longkillah : Rifle Roll

Longkillah on HARD ROCK, eli kova kivi suomeksi. Kyseinen kappale on äänitetty vuonna 2006 Salon mediapajan studiossa.

Mikko Nissinen : laulu, kitara
Arttu Aalto : rummut
Janne Kortesoja : basso

Longkillah monsteri synnytettiin puolihuolimattomasti syksyllä 2000 Haapaveden Opistolla HUMAK:ssa kahden omalaatuisen yhteisöpedegogi-opiskelijan Mikko Nissisen ja Kalevi Pynssin toimesta.  
Sillon, (muka)  tekemisen puutteessa suunnistimme ajoittain Mikon kanssa jammailemaan opiston bänditilaan Lönninkartanon alakertaan.  Valinnainen kurssi: musiikki ohjauksen välineenä inspiroi meitä tekemään Roketti Rollin:  Train Babe, joka oli alku Longkillahille. 
Jo ensimmäisistä kerroista lähtien kun jammasimme Mikon kanssa minua hämmästytti se kuinka hyvin kemiamme silloin HUMAKin aikana toimivat, ja kuinka lahjakkaan ja älykkään riffilingon kanssa minulla oli mahdollisuus soittaa.  Emme koskaan soittaneet kämpillä yhtään coveria, vaan aloimme heti tehdä omaa musaa kovalla intensiteetillä ja energialla.  Nauhoitimme Train Baben kurssin aikana, ja jatkumoa seurasi opiston bändikämpällä missä työstimme biisit: Big Bad Boner, Rifle Roll, Sitting On Your Face, Lone Gone Stubborn ja I Wanna Be Your Problem. 
Vuonna 2004 opistosta valmistuttuamme ja päästyämme leivänsyrjään kiinni, nauhotimme Paltamossa Longkillah The First War EP:n,  joka sisälsi neljä viimeksi mainittua biisiä. EP:n poiki myöhemmin musiikkivideosession ja teatteriproduktion joka tehtiin yhteistyössä Jari Hilskan kanssa.  Basistiksi orkesteriin saatiin vuonna 2004 Janne Kortesoja, ja tällä kokoonpanolla teimme tiiviisti keikkoja parina kesänä etupäässä Kainuun alueella. 
Jo alusta lähtien visioimme yhdessä Mikon kanssa miten Longkillah soittaisi ja esiintyisi.  Teininä kovana Peer Gunt diggarina havainnoin miten bändi tylytti yleisöä vetämällä tuntiin ja vartiin 20-biisiä. Ensimmäinen välispiikki oli kolmannen viisun jälkeen T.Nikin sanoma: ”Kiitti”, seuraava  ja toiseksi viimeinen ”Kiitti” tuli sitten kahdennentoista biisin jälkeen (viimeinen ”Kiitti”  tuli kun bändi poistui lavalta). Kerroin Mikolle että noin meidänkin tulisi toimia. 
Kun teimme keikkoja meillä oli setissä muistaakseni 17biisiä, mitkä kaikki oli omia.  Periaattemme alusta asti oli että yleisöä ei kosiskella - vedetään omalla karskilla asenteella, ja katotaan sitten mitä tapahtuu. Oli hämmästyttävää että jengi lähti keikoilla messiin koska oltiin ihan tuntemattomia humanoideja, ja biisit oli omia joita et ollut mistään kuullut ennen EP:tä, The First Waria (2004). Keikoilla emme aluksi esitelleet itseämme, ja biisit vedettiin läpi kovalla intensiteetillä. Biisien välissä oli maksimissaan kolmen sekunnin tauko, ja sitten taas mentiin. Meillä oli ainoastaan Longkillah taustalakana ja asenne, muuta ei tarvittu.  Viimeisen nuotin jälkeen suurinpiirtein juostiin pois lavalta, jättäen juuri iskeneen trombin jälkivaikutelma. Me ei selitelty, me ei kosiskeltu, me vaan vedettiin, sillä kaikki paitsi musiikki on turhaa ...
 Kuten Kainuun Sanomien julkaisemassa The First War-EP:n levyarvostelussa luki: 
Longkillah : yksinkertaista, mutta tehokasta.
Olen samaa mieltä!

p.s. Peruskuntomme oli betonista

- Kalevi "Philty Kalu" Pynssi

Nissisen ja Kortesojan muuttettua töiden perässä etelään Longkillah sävelsi ja esitti prätkäjenginä live-musiikin Jari Hilskan ohjaamaan, yhteensä 26 esitystä saaneeseen Pilke-teatterin kesäteatteriproduktioon Arto Paasilinnan kirjasta "Hirttämättömien lurjusten yrttitarha" vuonna 2006. Rumpuja kyseisen ajanjakson `killah-kokoonpanossa soitti Arttu Aalto (mm. Abhordium).

Longkillah : God Made Dog

Longkillah on HARD ROCK, eli kova kivi suomeksi. Kyseinen kappale on äänitetty vuonna 2006 Salon mediapajan studiossa.

Mikko Nissinen : laulu, kitara
Arttu Aalto : rummut
Janne Kortesoja : basso

Longkillah monsteri synnytettiin puolihuolimattomasti syksyllä 2000 Haapaveden Opistolla HUMAK:ssa kahden omalaatuisen yhteisöpedegogi-opiskelijan Mikko Nissisen ja Kalevi Pynssin toimesta.  
Sillon, (muka)  tekemisen puutteessa suunnistimme ajoittain Mikon kanssa jammailemaan opiston bänditilaan Lönninkartanon alakertaan.  Valinnainen kurssi: musiikki ohjauksen välineenä inspiroi meitä tekemään Roketti Rollin:  Train Babe, joka oli alku Longkillahille. 
Jo ensimmäisistä kerroista lähtien kun jammasimme Mikon kanssa minua hämmästytti se kuinka hyvin kemiamme silloin HUMAKin aikana toimivat, ja kuinka lahjakkaan ja älykkään riffilingon kanssa minulla oli mahdollisuus soittaa.  Emme koskaan soittaneet kämpillä yhtään coveria, vaan aloimme heti tehdä omaa musaa kovalla intensiteetillä ja energialla.  Nauhoitimme Train Baben kurssin aikana, ja jatkumoa seurasi opiston bändikämpällä missä työstimme biisit: Big Bad Boner, Rifle Roll, Sitting On Your Face, Lone Gone Stubborn ja I Wanna Be Your Problem. 
Vuonna 2004 opistosta valmistuttuamme ja päästyämme leivänsyrjään kiinni, nauhotimme Paltamossa Longkillah The First War EP:n,  joka sisälsi neljä viimeksi mainittua biisiä. EP:n poiki myöhemmin musiikkivideosession ja teatteriproduktion joka tehtiin yhteistyössä Jari Hilskan kanssa.  Basistiksi orkesteriin saatiin vuonna 2004 Janne Kortesoja, ja tällä kokoonpanolla teimme tiiviisti keikkoja parina kesänä etupäässä Kainuun alueella. 
Jo alusta lähtien visioimme yhdessä Mikon kanssa miten Longkillah soittaisi ja esiintyisi.  Teininä kovana Peer Gunt diggarina havainnoin miten bändi tylytti yleisöä vetämällä tuntiin ja vartiin 20-biisiä. Ensimmäinen välispiikki oli kolmannen viisun jälkeen T.Nikin sanoma: ”Kiitti”, seuraava  ja toiseksi viimeinen ”Kiitti” tuli sitten kahdennentoista biisin jälkeen (viimeinen ”Kiitti”  tuli kun bändi poistui lavalta). Kerroin Mikolle että noin meidänkin tulisi toimia. 
Kun teimme keikkoja meillä oli setissä muistaakseni 17-biisiä, mitkä kaikki oli omia.  Periaattemme alusta asti oli että yleisöä ei kosiskella - vedetään omalla karskilla asenteella, ja katotaan sitten mitä tapahtuu. Oli hämmästyttävää että jengi lähti keikoilla messiin koska oltiin ihan tuntemattomia humanoideja, ja biisit oli omia joita et ollut mistään kuullut ennen EP:tä, The First Waria (2004). Keikoilla emme aluksi esitelleet itseämme, ja biisit vedettiin läpi kovalla intensiteetillä. Biisien välissä oli maksimissaan kolmen sekunnin tauko, ja sitten taas mentiin. Meillä oli ainoastaan Longkillah taustalakana ja asenne, muuta ei tarvittu.  Viimeisen nuotin jälkeen suurinpiirtein juostiin pois lavalta, jättäen juuri iskeneen trombin jälkivaikutelma. Me ei selitelty, me ei kosiskeltu, me vaan vedettiin, sillä kaikki paitsi musiikki on turhaa ...
 Kuten Kainuun Sanomien julkaisemassa The First War-EP:n levyarvostelussa luki: 
Longkillah : yksinkertaista, mutta tehokasta.
Olen samaa mieltä!

p.s. Peruskuntomme oli betonista

- Kalevi "Philty Kalu" Pynssi

Nissisen ja Kortesojan muuttettua töiden perässä etelään Longkillah sävelsi ja esitti prätkäjenginä live-musiikin Jari Hilskan ohjaamaan, yhteensä 26 esitystä saaneeseen Pilke-teatterin kesäteatteriproduktioon Arto Paasilinnan kirjasta "Hirttämättömien lurjusten yrttitarha" vuonna 2006. Rumpuja kyseisen ajanjakson `killah-kokoonpanossa soitti Arttu Aalto (mm. Abhordium).

Longkillah : Ride the Lion

Longkillah on HARD ROCK, eli kova kivi suomeksi. Kyseinen kappale on äänitetty vuonna 2006 Salon mediapajan studiossa.

Mikko Nissinen : laulu, kitara
Arttu Aalto : rummut
Janne Kortesoja : basso

Longkillah monsteri synnytettiin puolihuolimattomasti syksyllä 2000 Haapaveden Opistolla HUMAK:ssa kahden omalaatuisen yhteisöpedegogi-opiskelijan Mikko Nissisen ja Kalevi Pynssin toimesta.  
Sillon, (muka)  tekemisen puutteessa suunnistimme ajoittain Mikon kanssa jammailemaan opiston bänditilaan Lönninkartanon alakertaan.  Valinnainen kurssi: musiikki ohjauksen välineenä inspiroi meitä tekemään Roketti Rollin:  Train Babe, joka oli alku Longkillahille. 
Jo ensimmäisistä kerroista lähtien kun jammasimme Mikon kanssa minua hämmästytti se kuinka hyvin kemiamme silloin HUMAKin aikana toimivat, ja kuinka lahjakkaan ja älykkään riffilingon kanssa minulla oli mahdollisuus soittaa.  Emme koskaan soittaneet kämpillä yhtään coveria, vaan aloimme heti tehdä omaa musaa kovalla intensiteetillä ja energialla.  Nauhoitimme Train Baben kurssin aikana, ja jatkumoa seurasi opiston bändikämpällä missä työstimme biisit: Big Bad Boner, Rifle Roll, Sitting On Your Face, Lone Gone Stubborn ja I Wanna Be Your Problem. 
Vuonna 2004 opistosta valmistuttuamme ja päästyämme leivänsyrjään kiinni, nauhotimme Paltamossa Longkillah The First War EP:n,  joka sisälsi neljä viimeksi mainittua biisiä. EP:n poiki myöhemmin musiikkivideosession ja teatteriproduktion joka tehtiin yhteistyössä Jari Hilskan kanssa.  Basistiksi orkesteriin saatiin vuonna 2004 Janne Kortesoja, ja tällä kokoonpanolla teimme tiiviisti keikkoja parina kesänä etupäässä Kainuun alueella. 
Jo alusta lähtien visioimme yhdessä Mikon kanssa miten Longkillah soittaisi ja esiintyisi.  Teininä kovana Peer Gunt diggarina havainnoin miten bändi tylytti yleisöä vetämällä tuntiin ja vartiin 20-biisiä. Ensimmäinen välispiikki oli kolmannen viisun jälkeen T.Nikin sanoma: ”Kiitti”, seuraava  ja toiseksi viimeinen ”Kiitti” tuli sitten kahdennentoista biisin jälkeen (viimeinen ”Kiitti”  tuli kun bändi poistui lavalta). Kerroin Mikolle että noin meidänkin tulisi toimia. 
Kun teimme keikkoja meillä oli setissä muistaakseni 17-biisiä, mitkä kaikki oli omia.  Periaattemme alusta asti oli että yleisöä ei kosiskella - vedetään omalla karskilla asenteella, ja katotaan sitten mitä tapahtuu. Oli hämmästyttävää että jengi lähti keikoilla messiin koska oltiin ihan tuntemattomia humanoideja, ja biisit oli omia joita et ollut mistään kuullut ennen EP:tä, The First Waria (2004). Keikoilla emme aluksi esitelleet itseämme, ja biisit vedettiin läpi kovalla intensiteetillä. Biisien välissä oli maksimissaan kolmen sekunnin tauko, ja sitten taas mentiin. Meillä oli ainoastaan Longkillah taustalakana ja asenne, muuta ei tarvittu.  Viimeisen nuotin jälkeen suurinpiirtein juostiin pois lavalta, jättäen juuri iskeneen trombin jälkivaikutelma. Me ei selitelty, me ei kosiskeltu, me vaan vedettiin, sillä kaikki paitsi musiikki on turhaa ...
Kuten Kainuun Sanomien julkaisemassa The First War-EP:n levyarvostelussa luki: 
Longkillah : yksinkertaista, mutta tehokasta.
Olen samaa mieltä!

p.s. Peruskuntomme oli betonista

- Kalevi "Philty Kalu" Pynssi

Nissisen ja Kortesojan muuttettua töiden perässä etelään Longkillah sävelsi ja esitti prätkäjenginä live-musiikin Jari Hilskan ohjaamaan, yhteensä 26 esitystä saaneeseen Pilke-teatterin kesäteatteriproduktioon Arto Paasilinnan kirjasta "Hirttämättömien lurjusten yrttitarha" vuonna 2006. Rumpuja kyseisen ajanjakson `killah-kokoonpanossa soitti Arttu Aalto (mm. Abhordium).

Longkillah : The Red Machine

Longkillah on HARD ROCK, eli kova kivi suomeksi. Kyseinen kappale on äänitetty vuonna 2006 Salon mediapajan studiossa.

Mikko Nissinen : laulu, kitara
Arttu Aalto : rummut
Janne Kortesoja : basso

Longkillah monsteri synnytettiin puolihuolimattomasti syksyllä 2000 Haapaveden Opistolla HUMAK:ssa kahden omalaatuisen yhteisöpedegogi-opiskelijan Mikko Nissisen ja Kalevi Pynssin toimesta.  
Sillon, (muka)  tekemisen puutteessa suunnistimme ajoittain Mikon kanssa jammailemaan opiston bänditilaan Lönninkartanon alakertaan.  Valinnainen kurssi: musiikki ohjauksen välineenä inspiroi meitä tekemään Roketti Rollin:  Train Babe, joka oli alku Longkillahille. 
Jo ensimmäisistä kerroista lähtien kun jammasimme Mikon kanssa minua hämmästytti se kuinka hyvin kemiamme silloin HUMAKin aikana toimivat, ja kuinka lahjakkaan ja älykkään riffilingon kanssa minulla oli mahdollisuus soittaa.  Emme koskaan soittaneet kämpillä yhtään coveria, vaan aloimme heti tehdä omaa musaa kovalla intensiteetillä ja energialla.  Nauhoitimme Train Baben kurssin aikana, ja jatkumoa seurasi opiston bändikämpällä missä työstimme biisit: Big Bad Boner, Rifle Roll, Sitting On Your Face, Lone Gone Stubborn ja I Wanna Be Your Problem. 
Vuonna 2004 opistosta valmistuttuamme ja päästyämme leivänsyrjään kiinni, nauhotimme Paltamossa Longkillah The First War EP:n,  joka sisälsi neljä viimeksi mainittua biisiä. EP:n poiki myöhemmin musiikkivideosession ja teatteriproduktion joka tehtiin yhteistyössä Jari Hilskan kanssa.  Basistiksi orkesteriin saatiin vuonna 2004 Janne Kortesoja, ja tällä kokoonpanolla teimme tiiviisti keikkoja parina kesänä etupäässä Kainuun alueella. 
Jo alusta lähtien visioimme yhdessä Mikon kanssa miten Longkillah soittaisi ja esiintyisi.  Teininä kovana Peer Gunt diggarina havainnoin miten bändi tylytti yleisöä vetämällä tuntiin ja vartiin 20-biisiä. Ensimmäinen välispiikki oli kolmannen viisun jälkeen T.Nikin sanoma: ”Kiitti”, seuraava  ja toiseksi viimeinen ”Kiitti” tuli sitten kahdennentoista biisin jälkeen (viimeinen ”Kiitti”  tuli kun bändi poistui lavalta). Kerroin Mikolle että noin meidänkin tulisi toimia. 
Kun teimme keikkoja meillä oli setissä muistaakseni 17 biisiä, mitkä kaikki oli omia.  Periaattemme alusta asti oli että yleisöä ei kosiskella - vedetään omalla karskilla asenteella, ja katotaan sitten mitä tapahtuu. Oli hämmästyttävää että jengi lähti keikoilla messiin koska oltiin ihan tuntemattomia humanoideja, ja biisit oli omia joita et ollut mistään kuullut ennen EP:tä, The First Waria (2004). Keikoilla emme aluksi esitelleet itseämme, ja biisit vedettiin läpi kovalla intensiteetillä. Biisien välissä oli maksimissaan kolmen sekunnin tauko, ja sitten taas mentiin. Meillä oli ainoastaan Longkillah taustalakana ja asenne, muuta ei tarvittu. Viimeisen nuotin jälkeen suurinpiirtein juostiin pois lavalta, jättäen juuri iskeneen trombin jälkivaikutelma. Me ei selitelty, me ei kosiskeltu, me vaan vedettiin, sillä kaikki paitsi musiikki on turhaa ...
 Kuten Kainuun Sanomien julkaisemassa The First War-EP:n levyarvostelussa luki: 
Longkillah : yksinkertaista, mutta tehokasta.
Olen samaa mieltä!

p.s. Peruskuntomme oli betonista

- Kalevi "Philty Kalu" Pynssi

Nissisen ja Kortesojan muuttettua töiden perässä etelään Longkillah sävelsi ja esitti prätkäjenginä live-musiikin Jari Hilskan ohjaamaan, yhteensä 26 esitystä saaneeseen Pilke-teatterin kesäteatteriproduktioon Arto Paasilinnan kirjasta "Hirttämättömien lurjusten yrttitarha" vuonna 2006. Kyseinen kappale tehtiin mittatilaustyönä kyseistä teatteriproduktiota varten. Rumpuja kyseisen ajanjakson `killah-kokoonpanossa soitti Arttu Aalto (mm. Abhordium).


Longkillah : From Our Hearts

Longkillah on HARD ROCK, eli kova kivi suomeksi. Kyseinen kappale on äänitetty vuonna 2006 Salon mediapajan studiossa.

Mikko Nissinen : laulu, kitara
Arttu Aalto : rummut
Janne Kortesoja : basso

Longkillah monsteri synnytettiin puolihuolimattomasti syksyllä 2000 Haapaveden Opistolla HUMAK:ssa kahden omalaatuisen yhteisöpedegogi-opiskelijan Mikko Nissisen ja Kalevi Pynssin toimesta.  
Sillon, (muka)  tekemisen puutteessa suunnistimme ajoittain Mikon kanssa jammailemaan opiston bänditilaan Lönninkartanon alakertaan.  Valinnainen kurssi: musiikki ohjauksen välineenä inspiroi meitä tekemään Roketti Rollin:  Train Babe, joka oli alku Longkillahille. 
Jo ensimmäisistä kerroista lähtien kun jammasimme Mikon kanssa minua hämmästytti se kuinka hyvin kemiamme silloin HUMAKin aikana toimivat, ja kuinka lahjakkaan ja älykkään riffilingon kanssa minulla oli mahdollisuus soittaa.  Emme koskaan soittaneet kämpillä yhtään coveria, vaan aloimme heti tehdä omaa musaa kovalla intensiteetillä ja energialla.  Nauhoitimme Train Baben kurssin aikana, ja jatkumoa seurasi opiston bändikämpällä missä työstimme biisit: Big Bad Boner, Rifle Roll, Sitting On Your Face, Lone Gone Stubborn ja I Wanna Be Your Problem. 
Vuonna 2004 opistosta valmistuttuamme ja päästyämme leivänsyrjään kiinni, nauhotimme Paltamossa Longkillah The First War EP:n,  joka sisälsi neljä viimeksi mainittua biisiä. EP:n poiki myöhemmin musiikkivideosession ja teatteriproduktion joka tehtiin yhteistyössä Jari Hilskan kanssa.  Basistiksi orkesteriin saatiin vuonna 2004 Janne Kortesoja, ja tällä kokoonpanolla teimme tiiviisti keikkoja parina kesänä etupäässä Kainuun alueella. 
Jo alusta lähtien visioimme yhdessä Mikon kanssa miten Longkillah soittaisi ja esiintyisi.  Teininä kovana Peer Gunt diggarina havainnoin miten bändi tylytti yleisöä vetämällä tuntiin ja vartiin 20-biisiä. Ensimmäinen välispiikki oli kolmannen viisun jälkeen T.Nikin sanoma: ”Kiitti”, seuraava  ja toiseksi viimeinen ”Kiitti” tuli sitten kahdennentoista biisin jälkeen (viimeinen ”Kiitti”  tuli kun bändi poistui lavalta). Kerroin Mikolle että noin meidänkin tulisi toimia. 
Kun teimme keikkoja meillä oli setissä muistaakseni 17 biisiä, mitkä kaikki oli omia.  Periaattemme alusta asti oli että yleisöä ei kosiskella - vedetään omalla karskilla asenteella, ja katotaan sitten mitä tapahtuu. Oli hämmästyttävää että jengi lähti keikoilla messiin koska oltiin ihan tuntemattomia humanoideja, ja biisit oli omia joita et ollut mistään kuullut ennen EP:tä, The First Waria (2004). Keikoilla emme aluksi esitelleet itseämme, ja biisit vedettiin läpi kovalla intensiteetillä. Biisien välissä oli maksimissaan kolmen sekunnin tauko, ja sitten taas mentiin. Meillä oli ainoastaan Longkillah taustalakana ja asenne, muuta ei tarvittu.  Viimeisen nuotin jälkeen suurinpiirtein juostiin pois lavalta, jättäen juuri iskeneen trombin jälkivaikutelma. Me ei selitelty, me ei kosiskeltu, me vaan vedettiin, sillä kaikki paitsi musiikki on turhaa ...
 Kuten Kainuun Sanomien julkaisemassa The First War-EP:n levyarvostelussa luki: 
Longkillah : yksinkertaista, mutta tehokasta.
Olen samaa mieltä!

p.s. Peruskuntomme oli betonista

- Kalevi "Philty Kalu" Pynssi

Nissisen ja Kortesojan muuttettua töiden perässä etelään Longkillah sävelsi ja esitti prätkäjenginä live-musiikin Jari Hilskan ohjaamaan, yhteensä 26 esitystä saaneeseen Pilke-teatterin kesäteatteriproduktioon Arto Paasilinnan kirjasta "Hirttämättömien lurjusten yrttitarha" vuonna 2006. Rumpuja kyseisen ajanjakson `killah-kokoonpanossa soitti Arttu Aalto (mm. Abhordium).

Longkillah : Count to Ten (2006)

Longkillah on HARD ROCK, eli kova kivi suomeksi. Kyseinen kappale on äänitetty vuonna 2006 Salon mediapajan studiossa.

Mikko Nissinen : laulu, kitara
Arttu Aalto : rummut
Janne Kortesoja : basso

Longkillah monsteri synnytettiin puolihuolimattomasti syksyllä 2000 Haapaveden Opistolla HUMAK:ssa kahden omalaatuisen yhteisöpedegogi-opiskelijan Mikko Nissisen ja Kalevi Pynssin toimesta.  
Sillon, (muka)  tekemisen puutteessa suunnistimme ajoittain Mikon kanssa jammailemaan opiston bänditilaan Lönninkartanon alakertaan.  Valinnainen kurssi: musiikki ohjauksen välineenä inspiroi meitä tekemään Roketti Rollin:  Train Babe, joka oli alku Longkillahille. 
Jo ensimmäisistä kerroista lähtien kun jammasimme Mikon kanssa minua hämmästytti se kuinka hyvin kemiamme silloin HUMAKin aikana toimivat, ja kuinka lahjakkaan ja älykkään riffilingon kanssa minulla oli mahdollisuus soittaa.  Emme koskaan soittaneet kämpillä yhtään coveria, vaan aloimme heti tehdä omaa musaa kovalla intensiteetillä ja energialla.  Nauhoitimme Train Baben kurssin aikana, ja jatkumoa seurasi opiston bändikämpällä missä työstimme biisit: Big Bad Boner, Rifle Roll, Sitting On Your Face, Lone Gone Stubborn ja I Wanna Be Your Problem. 
Vuonna 2004 opistosta valmistuttuamme ja päästyämme leivänsyrjään kiinni, nauhotimme Paltamossa Longkillah The First War EP:n,  joka sisälsi neljä viimeksi mainittua biisiä. EP:n poiki myöhemmin musiikkivideosession ja teatteriproduktion joka tehtiin yhteistyössä Jari Hilskan kanssa.  Basistiksi orkesteriin saatiin vuonna 2004 Janne Kortesoja, ja tällä kokoonpanolla teimme tiiviisti keikkoja parina kesänä etupäässä Kainuun alueella. 
Jo alusta lähtien visioimme yhdessä Mikon kanssa miten Longkillah soittaisi ja esiintyisi.  Teininä kovana Peer Gunt diggarina havainnoin miten bändi tylytti yleisöä vetämällä tuntiin ja vartiin 20-biisiä. Ensimmäinen välispiikki oli kolmannen viisun jälkeen T.Nikin sanoma: ”Kiitti”, seuraava  ja toiseksi viimeinen ”Kiitti” tuli sitten kahdennentoista biisin jälkeen (viimeinen ”Kiitti”  tuli kun bändi poistui lavalta). Kerroin Mikolle että noin meidänkin tulisi toimia. 
Kun teimme keikkoja meillä oli setissä muistaakseni 17 biisiä, mitkä kaikki oli omia.  Periaattemme alusta asti oli että yleisöä ei kosiskella - vedetään omalla karskilla asenteella, ja katotaan sitten mitä tapahtuu. Oli hämmästyttävää että jengi lähti keikoilla messiin koska oltiin ihan tuntemattomia humanoideja, ja biisit oli omia joita et ollut mistään kuullut ennen EP:tä, The First Waria (2004). Keikoilla emme aluksi esitelleet itseämme, ja biisit vedettiin läpi kovalla intensiteetillä. Biisien välissä oli maksimissaan kolmen sekunnin tauko, ja sitten taas mentiin. Meillä oli ainoastaan Longkillah taustalakana ja asenne, muuta ei tarvittu.  Viimeisen nuotin jälkeen suurinpiirtein juostiin pois lavalta, jättäen juuri iskeneen trombin jälkivaikutelma. Me ei selitelty, me ei kosiskeltu, me vaan vedettiin, sillä kaikki paitsi musiikki on turhaa ...
 Kuten Kainuun Sanomien julkaisemassa The First War-EP:n levyarvostelussa luki: 
Longkillah : yksinkertaista, mutta tehokasta.
Olen samaa mieltä!

p.s. Peruskuntomme oli betonista

- Kalevi "Philty Kalu" Pynssi

Nissisen ja Kortesojan muuttettua töiden perässä etelään Longkillah sävelsi ja esitti prätkäjenginä live-musiikin Jari Hilskan ohjaamaan, 26 esitystä saaneeseen Pilke-teatterin kesäteatteri produktioon Arto Paasilinnan kirjasta "Hirttämättömien lurjusten yrttitarha" kesällä 2006. Rumpuja kyseisen ajanjakson `killah-kokoonpanossa soitti Arttu Aalto (mm. Abhordium).


Longkillah : Barbed Wire Tailor

Longkillah on HARD ROCK, eli kova kivi suomeksi. Kyseinen kappale on äänitetty vuonna 2006 Salon mediapajan studiossa.

Mikko Nissinen : laulu, kitara
Arttu Aalto : rummut
Janne Kortesoja : basso

Longkillah monsteri synnytettiin puolihuolimattomasti syksyllä 2000 Haapaveden Opistolla HUMAK:ssa kahden omalaatuisen yhteisöpedegogi-opiskelijan Mikko Nissisen ja Kalevi Pynssin toimesta.  
Sillon, (muka)  tekemisen puutteessa suunnistimme ajoittain Mikon kanssa jammailemaan opiston bänditilaan Lönninkartanon alakertaan.  Valinnainen kurssi: musiikki ohjauksen välineenä inspiroi meitä tekemään Roketti Rollin:  Train Babe, joka oli alku Longkillahille. 
Jo ensimmäisistä kerroista lähtien kun jammasimme Mikon kanssa minua hämmästytti se kuinka hyvin kemiamme silloin HUMAKin aikana toimivat, ja kuinka lahjakkaan ja älykkään riffilingon kanssa minulla oli mahdollisuus soittaa.  Emme koskaan soittaneet kämpillä yhtään coveria, vaan aloimme heti tehdä omaa musaa kovalla intensiteetillä ja energialla.  Nauhoitimme Train Baben kurssin aikana, ja jatkumoa seurasi opiston bändikämpällä missä työstimme biisit: Big Bad Boner, Rifle Roll, Sitting On Your Face, Lone Gone Stubborn ja I Wanna Be Your Problem. 
Vuonna 2004 opistosta valmistuttuamme ja päästyämme leivänsyrjään kiinni, nauhotimme Paltamossa Longkillah The First War EP:n,  joka sisälsi neljä viimeksi mainittua biisiä. EP:n poiki myöhemmin musiikkivideosession ja teatteriproduktion joka tehtiin yhteistyössä Jari Hilskan kanssa.  Basistiksi orkesteriin saatiin vuonna 2004 Janne Kortesoja, ja tällä kokoonpanolla teimme tiiviisti keikkoja parina kesänä etupäässä Kainuun alueella. 
Jo alusta lähtien visioimme yhdessä Mikon kanssa miten Longkillah soittaisi ja esiintyisi.  Teininä kovana Peer Gunt diggarina havainnoin miten bändi tylytti yleisöä vetämällä tuntiin ja vartiin 20-biisiä. Ensimmäinen välispiikki oli kolmannen viisun jälkeen T.Nikin sanoma: ”Kiitti”, seuraava  ja toiseksi viimeinen ”Kiitti” tuli sitten kahdennentoista biisin jälkeen (viimeinen ”Kiitti”  tuli kun bändi poistui lavalta). Kerroin Mikolle että noin meidänkin tulisi toimia. 
Kun teimme keikkoja meillä oli setissä muistaakseni 17 biisiä, mitkä kaikki oli omia.  Periaattemme alusta asti oli että yleisöä ei kosiskella - vedetään omalla karskilla asenteella, ja katotaan sitten mitä tapahtuu. Oli hämmästyttävää että jengi lähti keikoilla messiin koska oltiin ihan tuntemattomia humanoideja, ja biisit oli omia joita et ollut mistään kuullut ennen EP:tä, The First Waria (2004). Keikoilla emme aluksi esitelleet itseämme, ja biisit vedettiin läpi kovalla intensiteetillä. Biisien välissä oli maksimissaan kolmen sekunnin tauko, ja sitten taas mentiin. Meillä oli ainoastaan Longkillah taustalakana ja asenne, muuta ei tarvittu.  Viimeisen nuotin jälkeen suurinpiirtein juostiin pois lavalta, jättäen juuri iskeneen trombin jälkivaikutelma. Me ei selitelty, me ei kosiskeltu, me vaan vedettiin, sillä kaikki paitsi musiikki on turhaa ...
 Kuten Kainuun Sanomien julkaisemassa The First War-EP:n levyarvostelussa luki: 
Longkillah : yksinkertaista, mutta tehokasta.
Olen samaa mieltä!

p.s. Peruskuntomme oli betonista

- Kalevi "Philty Kalu" Pynssi

Nissisen ja Kortesojan muuttettua töiden perässä etelään Longkillah sävelsi ja esitti prätkäjenginä live-musiikin Jari Hilskan ohjaamaan, 26 esitystä saaneeseen Pilke-teatterin kesäteatteri produktioon Arto Paasilinnan kirjasta "Hirttämättömien lurjusten yrttitarha" kesällä 2006. Rumpuja kyseisen ajanjakson `killah-kokoonpanossa soitti Arttu Aalto (mm. Abhordium).




Longkillah : Crawlie Charlie

Longkillah on HARD ROCK, eli kova kivi suomeksi. Kyseinen kappale on äänitetty vuonna 2006 Salon mediapajan studiossa.

Mikko Nissinen : laulu, kitara
Arttu Aalto : rummut
Janne Kortesoja : basso

Longkillah monsteri synnytettiin puolihuolimattomasti syksyllä 2000 Haapaveden Opistolla HUMAK:ssa kahden omalaatuisen yhteisöpedegogi-opiskelijan Mikko Nissisen ja Kalevi Pynssin toimesta.  
Sillon, (muka)  tekemisen puutteessa suunnistimme ajoittain Mikon kanssa jammailemaan opiston bänditilaan Lönninkartanon alakertaan.  Valinnainen kurssi: musiikki ohjauksen välineenä inspiroi meitä tekemään Roketti Rollin:  Train Babe, joka oli alku Longkillahille. 
Jo ensimmäisistä kerroista lähtien kun jammasimme Mikon kanssa minua hämmästytti se kuinka hyvin kemiamme silloin HUMAKin aikana toimivat, ja kuinka lahjakkaan ja älykkään riffilingon kanssa minulla oli mahdollisuus soittaa.  Emme koskaan soittaneet kämpillä yhtään coveria, vaan aloimme heti tehdä omaa musaa kovalla intensiteetillä ja energialla.  Nauhoitimme Train Baben kurssin aikana, ja jatkumoa seurasi opiston bändikämpällä missä työstimme biisit: Big Bad Boner, Riffle Roll, Sitting On Your Face, Lone Gone Stubborn ja I Wanna Be Your Problem. 
Vuonna 2004 opistosta valmistuttuamme ja päästyämme leivänsyrjään kiinni, nauhotimme Paltamossa Longkillah The Frst War EP:n,  joka sisälsi neljä viimeksi mainittua biisiä. EP:n poiki myöhemmin musiikkivideosession ja teatteriproduktion joka tehtiin yhteistyössä Jari Hilskan kanssa.  Basistiksi orkesteriin saatiin vuonna 2004 Janne Kortesoja, ja tällä kokoonpanolla teimme tiiviisti keikkoja parina kesänä etupäässä Kainuun alueella. 
Jo alusta lähtien visioimme yhdessä Mikon kanssa miten Longkillah soittaisi ja esiintyisi.  Teininä kovana Peer Gunt diggarina havainnoin miten bändi tylytti yleisöä vetämällä tuntiin ja vartiin 20-biisiä. Ensimmäinen välispiikki oli kolmannen viisun jälkeen T.Nikin sanoma: ”Kiitti”, seuraava  ja toiseksi viimeinen ”Kiitti” tuli sitten kahdennentoista biisin jälkeen (viimeinen ”Kiitti”  tuli kun bändi poistui lavalta). Kerroin Mikolle että noin meidänkin tulisi toimia. 
Kun teimme keikkoja meillä oli setissä muistaakseni 17-biisiä, mitkä kaikki oli omia.  Periaattemme alusta asti oli että yleisöä ei kosiskella - vedetään omalla karskilla asenteella, ja katotaan sitten mitä tapahtuu. Oli hämmästyttävää että jengi lähti keikoilla messiin koska oltiin ihan tuntemattomia humanoideja, ja biisit oli omia joita et ollut mistään kuullut ennen EP:tä, The First Waria (2004). Keikoilla emme aluksi esitelleet itseämme, ja biisit vedettiin läpi kovalla intensiteetillä. Biisien välissä oli maksimissaan kolmen sekunnin tauko, ja sitten taas mentiin. Meillä oli ainoastaan Longkillah taustalakana ja asenne, muuta ei tarvittu.  Viimeisen nuotin jälkeen suurinpiirtein juostiin pois lavalta, jättäen juuri iskeneen trombin jälkivaikutelma. Me ei selitelty, me ei kosiskeltu, me vaan vedettiin, sillä kaikki paitsi musiikki on turhaa ...
 Kuten Kainuun Sanomien julkaisemassa The First War-EP:n levyarvostelussa luki: 
Longkillah : yksinkertaista, mutta tehokasta.
Olen samaa mieltä!

p.s. Peruskuntomme oli betonista

- Kalevi "Philty Kalu" Pynssi

Nissisen ja Kortesojan muuttettua töiden perässä etelään Longkillah sävelsi ja esitti prätkäjenginä live-musiikin Jari Hilskan ohjaamaan, yhteensä 26 esitystä saaneeseen Pilke-teatterin kesäteatteriproduktioon Arto Paasilinnan kirjasta "Hirttämättömien lurjusten yrttitarha" vuonna 2006. Kyseinen kappale tehtiin mittatilaustyönä kyseistä teatteriproduktiota varten. Rumpuja kyseisen ajanjakson `killah-kokoonpanossa soitti Arttu Aalto (mm. Abhordium).

Longkillah : Shake You `til You Drop

Longkillah on HARD ROCK, eli kova kivi suomeksi. Kyseinen kappale on äänitetty vuonna 2005 Paltamon Korpistudiolla. Kappaleesta on myös musiikkivideo youtubessa.

Mikko Nissinen : laulu, kitara
Kalevi Pynssi : rummut
Janne Kortesoja : basso

Longkillah monsteri synnytettiin puolihuolimattomasti syksyllä 2000 Haapaveden Opistolla HUMAK:ssa kahden omalaatuisen yhteisöpedegogi-opiskelijan Mikko Nissisen ja Kalevi Pynssin toimesta.  
Sillon,  (muka)  tekemisen puutteessa suunnistimme ajoittain Mikon kanssa jammailemaan opiston bänditilaan Lönninkartanon alakertaan.  Valinnainen kurssi: musiikki ohjauksen välineenä inspiroi meitä tekemään Roketti Rollin:  Train Babe, joka oli alku Longkillahille. 
Jo ensimmäisistä kerroista lähtien kun jammasimme Mikon kanssa minua hämmästytti se kuinka hyvin kemiamme silloin HUMAKin aikana toimivat, ja kuinka lahjakkaan ja älykkään riffilingon kanssa minulla oli mahdollisuus soittaa.  Emme koskaan soittaneet kämpillä yhtään coveria, vaan aloimme heti tehdä omaa musaa kovalla intensiteetillä ja energialla.  Nauhoitimme Train Baben kurssin aikana, ja jatkumoa seurasi opiston bändikämpällä missä työstimme biisit: Big Bad Boner, Rifle Roll, Sitting On Your Face, Lone Gone Stubborn ja I Wanna Be Your Problem. 
Vuonna 2004 opistosta valmistuttuamme ja päästyämme leivänsyrjään kiinni, nauhotimme Paltamossa Longkillah The First War EP:n,  joka sisälsi neljä viimeksi mainittua biisiä. EP:n poiki myöhemmin musiikkivideosession ja teatteriproduktion joka tehtiin yhteistyössä Jari Hilskan kanssa.  Basistiksi orkesteriin saatiin vuonna 2004 Janne Kortesoja, ja tällä kokoonpanolla teimme tiiviisti keikkoja parina kesänä etupäässä Kainuun alueella. 
Jo alusta lähtien visioimme yhdessä Mikon kanssa miten Longkillah soittaisi ja esiintyisi.  Teininä kovana Peer Gunt diggarina havainnoin miten bändi tylytti yleisöä vetämällä tuntiin ja vartiin 20-biisiä. Ensimmäinen välispiikki oli kolmannen viisun jälkeen T.Nikin sanoma: ”Kiitti”, seuraava  ja toiseksi viimeinen ”Kiitti” tuli sitten kahdennentoista biisin jälkeen (viimeinen ”Kiitti”  tuli kun bändi poistui lavalta). Kerroin Mikolle että noin meidänkin tulisi toimia. 
Kun teimme keikkoja meillä oli setissä muistaakseni 17-biisiä, mitkä kaikki oli omia.  Periaattemme alusta asti oli että yleisöä ei kosiskella - vedetään omalla karskilla asenteella, ja katotaan sitten mitä tapahtuu. Oli hämmästyttävää että jengi lähti keikoilla messiin koska oltiin ihan tuntemattomia humanoideja, ja biisit oli omia joita et ollut mistään kuullut ennen EP:tä, The First Waria (2004). Keikoilla emme aluksi esitelleet itseämme, ja biisit vedettiin läpi kovalla intensiteetillä. Biisien välissä oli maksimissaan kolmen sekunnin tauko, ja sitten taas mentiin. Meillä oli ainoastaan Longkillah taustalakana ja asenne, muuta ei tarvittu.  Viimeisen nuotin jälkeen suurinpiirtein juostiin pois lavalta, jättäen juuri iskeneen trombin jälkivaikutelma. Me ei selitelty, me ei kosiskeltu, me vaan vedettiin, sillä kaikki paitsi musiikki on turhaa ...
 Kuten Kainuun Sanomien julkaisemassa The First War-EP:n levyarvostelussa luki: 
Longkillah : yksinkertaista, mutta tehokasta.
Olen samaa mieltä!

p.s. Peruskuntomme oli betonista

- Kalevi "Philty Kalu" Pynssi

Nissisen ja Kortesojan muuttettua töiden perässä etelään Longkillah sävelsi ja esitti prätkäjenginä live-musiikin Jari Hilskan ohjaamaan, 26 esitystä saaneeseen Pilke-teatterin kesäteatteri produktioon Arto Paasilinnan kirjasta "Hirttämättömien lurjusten yrttitarha". Rumpuja kyseisen ajanjakson `killah-kokoonpanossa soitti Arttu Aalto (mm. Abhordium).





Longkillah : Big Bad Boner

Trio Hard Rock!

diskografia:
The First War (CD-EP 2004)
Big Bad Boner (video/demo 2005)
2006 demo


Longkillah

Popular tracks