Oppimateriaalien avaaminen tukee opetuksen yhdenvertaisuutta ja jatkuvaa oppimista etenkin näin korona-aikana. Yhteiskunta, ihmiset ja opetus ovat siirtyneet voimakkaasti verkkoon eivätkä kirjaston kirjat välttämättä ole enää saavutettavia. Sekä oppijat että opettajat hyötyvät avoimista oppimateriaaleista, joten on koko ajan olennaisempaa, että niitä on helposti saatavilla.

Henriikka Mustajoen kanssa avoimista oppimateriaaleista ja Avointen oppimateriaalien kirjastosta (aoe.fi) keskustelemassa on kirjaston vetäjä Anna Lindfors. Lindfors toimii myös projektipäällikkönä CSC:llä ja on aktiivisesti mukana avoimen tieteen asiantuntijaryhmissä.

--
Jakson tekstivastine ja podcast-sarjan esittely: https://avointiede.fi/fi/mita-avoin-tiede/avoimesti-tieteesta-podcast

Avoimesti tieteestä!: Anna Lindfors – Opetusta tasa-arvoistamassa

Yleisen kirjallisuustieteen dosentti Sanna Nyqvist ja kirjallisuudentutkija, filosofian tohtori Maria Laakso keskustelivat Tiedeklubilla 20.4.2022 kirjallisuuden klassikoista ja siitä, miksi klassikoita kannattaa yhä lukea ja tutkia. Tilaisuuden järjesti Kirjallisuudentutkijain seura.

Klassikko puhuttelee ihmisiä aikakaudesta riippumatta, ja siihen kiteytyy jotakin universaalia ihmisyydestä. Monista klassikoista on kirjoitettu useita versioita ja tehty esimerkiksi televisiosarjamukaelmia. Klassikot kirvoittavat yhä uusia tulkintoja ja inspiroivat myös muita kirjailijoita.

Mikään kirja ei synny klassikkona, vaan klassikon tekemiseen osallistuvat sekä lukijat että auktoriteetit, kuten koululaitos, kirjallisuudentutkijat ja kirjallisuuspalkinnot. Erilaiset valta-asetelmat vaikuttavat klassikoiden muotoutumiseen ja kirjallisuushistorian kirjoittamiseen. Nykylukijalle klassikot näyttäytyvät merkkiteoksina, mutta omana aikanaan klassikko on voinut olla hyvinkin kyseenalainen tai kiistelty, jopa kielletty kirja. 

Vaikka kaikkien ei välttämättä tarvitse lukea klassikoita kannesta kanteen, klassikoiden tunteminen on edelleen tärkeää, sillä se lisää ymmärrystä kulttuuristamme ja meistä itsestämme. Klassikoista voi myös löytää lohtua ja eväitä yhteiskunnallisten myllerrysten keskellä. Koronapandemian aluksi monet hakivat Albert Camus’n Rutosta ja Giovanni Boccaccion Decameronesta vertailukohtaa uudelle hämmentävälle tilanteelle.

Tämän päivän kirjallisuudentutkimus soveltaa uudenlaisia luku- ja tulkintatapoja vanhaan kirjallisuuteen ja näyttää klassikoista uusia tärkeitä säikeitä. Esimerkiksi ekokriittinen kirjallisuudentutkimus eli ekokritiikki pureutuu siihen, miten kirjallisuus vaikuttaa käsitykseemme luonnosta ja ihmisen suhteesta luontoon. Klassikoiden ekokriittinen tarkastelu auttaa ymmärtämään, mistä ekologisesti haitallinen käsitys ihmisestä luomakunnan kruununa kumpuaa ja miten voisimme muuttaa sitä. Toisaalta se myös paljastaa, että ympäristöongelmista on oltu kirjallisuudessa tietoisia yllättävänkin pitkään.

Tieteellisten seurain valtuuskunta koordinoi Tiedeklubi-tapahtumasarjaa. Kevään 2022 Tiedeklubien ohjelmasta vastaavat TSV:n ohella Nuorisotutkimusseura, Kirjallisuudentutkijain seura ja SustAgeable-hanke. Yhteistyössä on mukana myös Helsingin yliopiston Alumniyhdistys.

Podcastin tekstivastine on luettavissa TSV:n verkkosivuilta: https://tsv.fi/fi/tapahtumat/tekstivastine-huhtikuun-tiedeklubin-aanitallenteesta-aina-ajankohtaiset-kirjallisuuden.

Tiedeklubi 20.4.2022: Aina ajankohtaiset kirjallisuuden klassikot

Turun yliopiston sosiologian professori ja THL:n tutkimuspäällikkö Maria Vaalavuo, Eläketurvakeskuksen erikoistutkija Ilari Ilmakunnas ja Laboren johtava tutkija Ohto Kanninen keskustelivat 18.5.2022 Tiedeklubilla hyvinvoinnista ja sosiaalisesta kestävyydestä ikääntyvässä yhteiskunnassa. Ohjelmasta vastasi Vaalavuon johtama, Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama SustAgeable-konsortio.  

Hyvinvoinnin mittarina käytetään usein bruttokansantuotetta. Tuloilla toki onkin yhteys hyvinvointiin, mutta hyvinvointi on muutakin kuin bruttokansantuote. Bruttokansantuotteen riittämättömyyttä hyvinvoinnin mittarina havainnollistaa se, että vauraissa maissa ihmiset voivat huonosti, ovat masentuneita ja uupuneita. Rinnalle tulisikin kehittää toisenlaisia mittareita. 

Suomessa väestö ikääntyy, mikä on aiheuttanut huolta huoltosuhteesta. Aiempaa moniulotteisempi ymmärrys hyvinvoinnista voisi lievittää huolta. Hyvinvointia voitaisiin tarkastella ei-aineellisilla mittareilla, kuten merkityksen tunteella ja sillä, millaiset suhteet ihmisillä on toisiin ihmisiin. Ongelmana tällä hetkellä kuitenkin on, että sosiaalipolitiikka ja hyvinvoinnin mittarit ovat kaukana tällaisista kysymyksistä – politiikan agenda muuttuu hitaasti. 

Useissa tutkimuksissa on havaittu niin sanottu U-käyrä: elämänlaatu ja hyvinvointi ovat korkeimmillaan nuorilla ja ikääntyneillä, keski-ikäisillä hyvinvointi on sitä vastoin alimmillaan. Nuorilla sosiaaliset suhteet voivat kompensoida pienituloisuutta, eläkeläisillä taas omistusasunto voi kompensoida pienentyneitä tuloja. Ikääntyneillä on myös viisautta ja kykyä rakentaa mielekäs elämä, minkä lisäksi he voivat nuoria paremmin keskittyä välittömästi hyvinvointia lisääviin toimintoihin. 

Hyvinvointivaltio voi edistää hyvää vanhuutta tukemalla luottamusta toisiin ihmisiin, instituutioihin ja turvaverkkoihin. Tällöin kyse ei kuitenkaan ole vain vanhuspolitiikasta vaan myös esimerkiksi varhaiskasvatuksesta ja koulutuspolitiikasta. Hyvä vanhuus alkaa rakentua jo kehdossa. 

Tieteellisten seurain valtuuskunta koordinoi Tiedeklubi-tapahtumasarjaa. Kevään 2022 Tiedeklubien ohjelmasta vastaavat TSV:n ohella Nuorisotutkimusseura, Kirjallisuudentutkijain seura ja SustAgeable-hanke. Yhteistyössä on mukana myös Helsingin yliopiston Alumniyhdistys.

Lue podcastin tekstivastine TSV:n verkkosivuilta: https://tsv.fi/fi/uutiset/tekstivastine-toukokuun-tiedeklubin-aanitallenteesta-sosiaalisen-kestavyyden-merkitys

Tiedeklubi 18.5.2022: Sosiaalisen kestävyyden merkitys ikääntyvässä yhteiskunnassa

Toimittaja Anu Silfverberg pohtii tieteen replikaatiokriisiä jaksossa Tiede on totta toistaiseksi. 

Kuunnelma on julkaistu alun perin Tiede on totta toistaiseksi – 8. Kansallisessa tiedeviestinnän kongressissa 25.11.2021. Kansallinen tiedeviestintäkongressi otti osaa Tutkitun tiedon teemavuoteen kysymällä, miten totuudenmukainen tieto syntyy, ketkä tietoa tuottavat ja ketkä sitä välittävät. Tapahtumassa pohdittiin muun muassa sitä, millaiseen tietoon voi luottaa ja miten tiedon muuttumiseen tulisi suhtautua. Epävarma ja keskeneräinen tutkimustieto haastaa niin tutkijan kuin median.

Tapahtuman järjestivät Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja Suomen Tiedetoimittajain liitto.

Kuunnelman tekstivastine on luettavissa Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan (TJNK) verkkosivuilla: https://tjnk.fi/fi/ajankohtaista/tiede-totta-toistaiseksi-toimittaja-anu-silfverberg-pohtii-tieteen-replikaatiokriisia.

Tiedeviestinnän kongressi: Tiede on totta toistaiseksi (25.11.2021)

Dosentti Martta Heikkilä (Helsingin yliopisto), dosentti Kalle Puolakka (Helsingin yliopisto) sekä visuaalisen kulttuurin teorian vanhempi yliopistolehtori Max Ryynänen (Aalto-yliopisto) keskustelivat Tiedeklubilla 14.9.2022 siitä mitä, miksi ja miten estetiikan tieteenalalla voi tutkia.

Yllämainittujen keskustelijoiden taustat kertovat siitä, että esteettistä ilmiötä voi lähestyä tieteellisesti monista eri näkökulmista. Heikkilä on tutkinut taideteoksen käsitettä muun muassa teoksen filosofisten ehtojen kautta. Ryynänen on puolestaan pohtinut ’ällötyksen’ teemaa ja katsomisen suhdetta ruumiiseen esimerkiksi kauhuelokuvien viehätyksen kautta. Ja Puolakka on tarkastellut esteettistä kokemusta; sen kerroksellisuuden rakentumista yhteisöllisen ja yksityisen pohjalle mitä moninaisimmissa asiayhteyksissä aina arjen esteettisistä hetkistä kaunokirjallisuuteen ja musiikkiin.

Koska estetiikka on jo lähtökohdiltaan monitieteistä, niin se on luontevasti yhdistettävissä moniin muihin tieteenaloihin. Esteettinen ilmiö ja sen vaikutukset ihmisen toimintaan ja kulttuuriin ovatkin nähtävissä esimerkiksi antropologiassa, vaikkei tätä aina tiedosteta. Estetiikan tutkimus voi siis tarjota perusteellisempaa ymmärrystä monien muiden tutkimusalojen keskeisistä osa-alueista.

Filosofian alana estetiikka on luonnollisesti vuorovaikutuksessa muiden filosofian osa-alueiden kanssa. Tässä roolissa esteettisen tutkimus voi esimerkiksi tukea eri tutkimusalojen tulosten sijoittamista yksittäistä tutkimusalaa kokonaisvaltaisempaan viitekehykseen. Lisäksi esimerkiksi tietoteoriassa ilmenevien esteettisten piirteiden tutkimus voi tukea erilaisten koejärjestelyjen suunnittelua ja toteutusta. Tätä kautta estetiikan tutkimuksella voi olla annettavaa myös empiirisille tieteille ja -tutkimussuuntauksille.

Esteettisen kokemisen tutkimus taiteen, tiedon sekä arjen viitekehyksissä voi myös tarjota uusia näkökulmia yksilöiden ja kulttuurien välisiin kokemuksellisiin eroihin. Tätä kautta estetiikan tutkimus voi mahdollisesti auttaa niin yksilöitä kuin ryhmiäkin ymmärtämään paremmin toisiaan.

Tieteellisten seurain valtuuskunta koordinoi Tiedeklubi-tapahtumasarjaa. Syksyn 2022 Tiedeklubien ohjelmasta vastaavat TSV:n ohella Suomen Estetiikan Seura, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen Pelitutkimuksen Seura. Yhteistyössä on mukana myös Helsingin yliopiston Alumniyhdistys.

Podcastin tekstivastine on luettavissa TSV:n verkkosivuilta: https://tsv.fi/fi/uutiset/tekstivastine-syyskuun-tiedeklubin-aanitallenteesta-mita-estetiikan-tutkimus-julkaistu.

Tiedeklubi 14.9.2022: Mitä on estetiikan tutkimus?

Etnologian dosentti Jukka Jouhki ja pelitutkija sekä uskontotieteilijä Heidi Rautalahti keskustelivat 9.11.2022 Tiedeklubilla historian yliopistonlehtori Derek Fewsterin johdolla uskonnon ja pelien suhteista.

Keskustelijat kertoivat siitä, miten digitaaliset pelit, uskonnolliset pelit ja rahapelaaminen liittyvät uskonnollisiin tai katsomuksellisiin käsityksiin. Osaltaan pelit ovat tämän päivän ihmisille yksi itsetutkiskelun ja katsomuskeskustelun työkalu – niiden avulla voidaan kysyä elämän suuria kysymyksiä. Kuten muut populaarikulttuurin tuotteet, pelit kokoavat myös ympärilleen faniyhteisöjä, jotka puhuvat siitä, miten pelit ovat muuttaneet heidän elämäänsä positiivisiin suuntiin. Toisaalta pelit ovat myös yksi uskonnoille saatavilla oleva käyttökelpoinen media, joiden avulla tavoittaa uusia ihmisiä. Rahapelaaminen voi taas saada myönteisiä huomioita siinä, kun peleissä menestyminen nähdään esimerkiksi jumalallisena lahjana.

Pelit levittävät sekä uskonnollisia että uskontoa koskevia käsityksiä kuvastossaan, tarinoissaan ja pelimaailmassaan. Ne voivat kommentoida uskontojen asemaa yhteiskunnassa tai pohdiskella eri katsomuksiin liittyviä kysymyksiä. Kun pelit rinnastetaan taiteeseen, voi niiden nähdä välittävän yhteiskunta- ja uskontokriittisiä mielipiteitä.

Pelit eivät aina ole hauskoja, vaan osallistuvat myös vakavien teemojen käsittelyyn. Kuoleman, menetyksen tai kauhun näyttäminen ja kokeminen pelissä mahdollistaa näiden aiheiden läpikäymisen turvallisessa tilassa.

Tieteellisten seurain valtuuskunta koordinoi Tiedeklubi-tapahtumasarjaa. Syksyn 2022 Tiedeklubien ohjelmasta vastaavat TSV:n ohella Suomen Estetiikan Seura, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen Pelitutkimuksen Seura. Yhteistyössä on mukana myös Helsingin yliopiston Alumniyhdistys.

Podcastin tekstivastine on luettavissa TSV:n verkkosivuilta: https://tsv.fi/fi/uutiset/tekstivastine-marraskuun-tiedeklubin-aanitallenteesta-uskonto-ja-pelit-julkaistu.

Tiedeklubi 9.11.2022: Uskonto ja pelit

Pakolaistutkija, ihmismaantieteen dosentti Eveliina Lyytinen Siirtolaisuusinstituutista ja sosiaalipolitiikan väitöskirjatutkija Liselott Sundbäck Åbo Akademista keskustelivat 22.3.2023 Tiedeklubilla luottamuksesta ja pakolaisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Keskustelua juonsi STN:n rahoittaman Mobile Futures -tutkimushankkeen vuorovaikutusvastaava Yasmin Samaletdin.

Keskustelussa avattiin eri näkökulmia luottamuksesta sekä teoreettisella tasolla että suomalaisten viranomaisten, pakolaistaustaisten henkilöiden ja aktivistien tutkimushaastattelujen pohjalta.

Luottamus voidaan jaotella relationaaliseen, tunteisiin perustuvaan ilmiöön, tai rationaaliseen, riskiin perustuvaan ilmiöön. Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia. Pakolaistutkimuksessa tunteisiin perustuva luottamus näyttäisi nousevan keskiöön.

Keskeiseksi teemaksi nousee miten luottamus ja epäluottamus ovat liukkaita, vaikeasti määriteltävissä olevia käsitteitä. Ne ovat sekä kontekstuaalisia, dynaamisia, ajasta ja paikasta riippuvaisia, että kulttuurisidonnaisia.

Luottamus on dynaaminen käsite, joka elää ajan kanssa. Luottamus voi rapautua, mutta on myös palautettavissa esimerkiksi hyvien viranomaiskohtaamisten avulla. Sekä luottamuksen rakentaminen että sen palauttaminen vievät aikaa ja aika nouseekin tutkimuksessa esiin luottamuksen keskeisenä muuttujana. Aika, jonka virkahenkilö voi käyttää asiakkaansa kanssa. Aika, jona päätöstä odottavan pakolaisen luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen instituutioihin rapautuu.

Epäluottamus mielletään usein negatiivisena asiana, mutta pakolaisuudessa epäluottamus voi kuitenkin olla myös positiivinen seikka, joka voi esimerkiksi pelastaa ihmishenkiä rajaa ylittäessä. Viranomaisten näkökulmasta luottamuksen ajatellaan olevan tärkeä työväline, jonka avulla asiakas voi avautua vaikeistakin asioista. Tässä piilee kuitenkin vaara, jos luottamusta käytetään vallan välineenä kotoutumispolitiikan läpiviemiseksi.

Maaliskuun Tiedeklubin järjesti Siirtolaisuusinstituutti.

Tieteellisten seurain valtuuskunta koordinoi Tiedeklubi-tapahtumasarjaa. Kevään 2023 Tiedeklubien ohjelmasta vastaavat TSV:n ohella Siirtolaisuusinstituutti, Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ja niin & näin, joka on Eurooppalaisen filosofian seuran julkaisema filosofinen aikakauslehti. Yhteistyössä on mukana myös Helsingin yliopiston Alumniyhdistys.

Podcastin tekstivastine on luettavissa TSV:n verkkosivuilta: https://tsv.fi/fi/uutiset/tekstivastine-maaliskuun-tiedeklubin-aanitallenteesta-luottamus-ja-pakolaisuus-suomalaisessa.

Tiedeklubi 22.3.2023: Luottamus ja pakolaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa

Akatemiatutkija Thomas Lilley ja intendentti Veronika Laine Luonnontieteellisestä keskusmuseosta keskustelivat 26.4.2023 Tiedeklubilla lepakoista ihmisen muokkaamassa maailmassa. Keskustelua juonsi Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Eeva-Maria Tidenberg.

Keskustelussa syvennyttiin lepakoiden elämään erilaisten ihmisen toiminnan aiheuttamien muutosten paineessa. Ihmisvaikutus yltää lähes kaikkiin maapallon ekosysteemeihin ja alueisiin, jopa napa-alueilla ja merenpohjissa. 

Lepakot ovat lajirikas nisäkäslahko, jonka edustajat ovat sopeutuneet hyödyntämään monenlaisia ympäristöjä. Nykytietämyksen mukaan maailmassa on yli 1400 lepakkolajia eli yölliseen elämän tapaan erikoistunutta nisäkästä. Lepakoiden kannalta merkittäviä muutoksia ovat sopivien elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen, pimeiden alueiden väheneminen ja valosaaste sekä ilmastonmuutos.

Tuulivoimatuotannon kasvu on ajankohtainen elinympäristöihin vaikuttava asia. Suorien törmäysten lisäksi voimaloilla voi olla lepakoita karkottava vaikutus, joten metsäalueille sijoitettavat voimalat voivat viedä lepakoille soveliaita saalistusympäristöjä.

Jotkut muutokset ja ihmisvaikutukset voivat toisaalta hyödyttää lepakoita. Lauhtuvat talvet voivat edesauttaa lajien levittäytymistä pohjoiseen, kuten aiemmin Suomessa harvinaisen pikkulepakon kohdalla näyttää tapahtuvan.

Ihmistoiminnan vaikutuksia voidaan lieventää esimerkiksi säästämällä tiivistyvässä kaupunkiympäristössä viheralueita ja -yhteyksiä sekä suunnittelemalla valaistus tarkasti. Tuulivoimatuotannon vaikutuksia lepakoihin voidaan lieventää suunnittelemalla voimaloiden sijainti huolellisesti sekä säätämällä voimaloiden toimintaa siten, että lepakoiden kannalta kriittisinä ja toisaalta tuulivoimatuotannon kannalta vähäarvoisina aikoina voimalat ovat pysähdyksissä. 

Huhtikuun Tiedeklubin järjesti Suomen lepakkotieteellinen yhdistys.

Tieteellisten seurain valtuuskunta koordinoi Tiedeklubi-tapahtumasarjaa. Kevään 2023 Tiedeklubien ohjelmasta vastaavat TSV:n ohella Siirtolaisuusinstituutti, Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ja niin & näin, joka on Eurooppalaisen filosofian seuran julkaisema filosofinen aikakauslehti. Yhteistyössä on mukana myös Helsingin yliopiston Alumniyhdistys.

Podcastin tekstivastine on luettavissa TSV:n verkkosivuilta: https://tsv.fi/fi/uutiset/tekstivastine-huhtikuun-tiedeklubin-aanitallenteesta-lepakot-ihmisen-muokkaamassa-maailmassa.

Tiedeklubi 26.4.2023: Lepakot ihmisen muokkaamassa maailmassa

Hektisessä nykymaailmassa, jossa tuntuu välttämättömältä väsymättä kehittää itseään, painaa palkkatöitä tai parantaa maailmaa, joutilaaksi heittäytyminen tuntuu toisinaan houkuttelevalta. Mutta jokin tuntuu silloin painavan modernia ihmistä: onko toimettomuus sallittua? Risto Koskensilta ja Tytti Rantanen Eurooppalaisen filosofian seuran julkaisemasta niin & näin -lehdestä pohtivat kysymystä Tiedeklubilla 24.5.2023 filosofi Brian O’Connorin Joutilaisuus-teoksen pohjalta.

Vallitseva ihmiskäsitys on paljossa velkaa 1600- ja 1700-luvuilla kehkeytyneelle valistusaatteelle. Kirjapainotaidon myötä kirjallisuutta alkoi olla paremmin saatavilla, luonnontieteet kehittyivät, usko ihmisen kykyyn ymmärtää ja hallita luontoa vankistui. Syntyi ajatus itsenäisestä yksilöstä, joka tekee omat päätöksensä. Ajatuksen mukaisesti elämisen arvoiseen elämää kuuluu oman aseman ja yhteisön olojen parantaminen ja ihailtava tuotteliaisuus. Joutilaisuus on välinpitämätön tällaisia tavoitteita kohtaan, mistä ehkä juontuu nykyinenkin taipumuksemme pitää puuhakkuutta välttämättömänä.

Joutilaisuudelle vastakkaista on työskentely. Marxille oikeanlainen työ on sellaista, missä valmistetaan jotakin yhteisön tai toisten tarpeisiin. Siitä saadaan tyydytystä, koska nähdään, miten se mitä tehdään, on hyödyllistä. Nuorelle Marxille työ on itseilmaisua, jossa ollaan yhteydessä itseen ja luontoon ja muihin ihmisiin. Työ kuitenkin vieraannuttaa tekijänsä, jos sitä aletaan myydä kuin tuotetta työnantajille, joka määrää työn luonteen, keinot ja tarkoituksen. Työ, muut ihmiset, luonto ja työntekijä itse muuttuvat vihamielisiksi esteiksi, jotka työntekijän pitää voittaa.

On hyvin ymmärrettävää, että tällaista työtä ei haluta tehdä ja mieluummin heittäydytään joutilaaksi. Mutta Marxille se on vain oire vääristyneestä yhteiskunnasta. Yleisesti ottaen joutenoloon ei silti ole moraalista oikeutta, koska silloin yksilö vetäytyy yhteisöstä. Se on vain itsekästä.

O’Connor pohtii muun ohessa myös kriittistä koulukuntaa edustaneen Herbert Marcusen ajatuksia siitä mahdollisuudesta, että työstä tehtäisiin leikkiä. O’Connor on epäileväinen, olisiko tällaisessakaan maailmassa aito joutilaisuus mahdollista. Yhtä kaikki Marcusen tieteisutopia tuo mieleen tekoälyn nykykehityksen. Sopii pohtia, johtaako se maailmaan, jossa olisimme joutilaampia ainakaan niin kuin haluamme.

Lopultakin voi kysyä, että vaikka haluaisimme olla jouten, millainen joutilaisuus todella olisi tavoittelun arvoista. Onko kaikesta tarkoituksellisesta toiminnasta luopuminen koskaan perusteltua? Ehkäpä O’Connor onnistuu osoittamaan, että joutilaisuutta vastustavat argumentit eivät ole vakuuttavia, mutta silti jää näyttämättä toteen, että ainakaan yhtään totaalisemmat joutilaisuuden muodot olisivat toivottavia.

Toukokuun Tiedeklubin järjesti niin & näin, joka on Eurooppalaisen filosofian seuran julkaisema filosofinen aikakauslehti.

Tieteellisten seurain valtuuskunta koordinoi Tiedeklubi-tapahtumasarjaa. Kevään 2023 Tiedeklubien ohjelmasta vastaavat TSV:n ohella Siirtolaisuusinstituutti, Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ja niin & näin, joka on Eurooppalaisen filosofian seuran julkaisema filosofinen aikakauslehti. Yhteistyössä on mukana myös Helsingin yliopiston Alumniyhdistys.

Podcastin tekstivastine on luettavissa TSV:n verkkosivuilta: https://tsv.fi/fi/uutiset/tekstivastine-toukokuun-tiedeklubin-aanitallenteesta-voimmeko-olla-todella-jouten-julkaistu.

Tiedeklubi 24.5.2023: Voimmeko olla todella jouten?

Syyskauden ensimmäisellä Tiedeklubilla keskusteltiin 13.9.2023 tutkijoiden ja asiantuntijoiden häirinnästä, sekä siitä, mitä sille voidaan tehdä. Sairastapauksen vuoksi aiemmin ilmoitettua opettaja, tietokirjailija Severi Hämäriä paikkasi Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pääsihteeri Henriikka Mustajoki, joka haastatteli asiantuntija Oula Silvennoista.

Sosiaalisen median läpimurto sosiaalisen todellisuuden uudeksi ulottuvuudeksi on 2000-luvun ilmiö, joka on nopeasti muuttanut viestintäilmapiiriä. Etäännyttävyys ja nimettömyys ovat molemmat sosiaalisessa mediassa korostuvia piirteitä, jotka mahdollistavat myös asiattoman palautteen antamisen ja suoranaisen häirinnän. Tutkijoiden häirintä liittyy ennen muuta poliittisiin tai kulttuurisiin kysymyksiin liittyvään tutkimukseen ja sen tuloksiin – maahanmuutosta ravitsemukseen ja ilmastoon.

Häirintä on moniulotteinen ilmiö, josta suurin osa tapahtuu sanallisesti ja etenkin sosiaalisessa mediassa. Häirintä voi olla myös käsiksi käymistä tai sillä uhkailua, tai viranomaisten valjastamista häirinnän välikappaleiksi vaikkapa tekaistujen rikos- tai lastensuojeluilmoitusten avulla. Tutkimuksen valossa häirintä syntyy ennen muuta yksityisten toimijoiden tunnereaktioiden pohjalta, mutta suuremmassa kuvassa mukana on myös tietoisesti toimivia provokaattoreita ja propagandisteja aina valtiollisiin toimijoihin saakka.

Häirinnän yleistymiseen ei kannata alistua, sillä vapaa tiede on oman selviytymisemme ehdoton edellytys. Kaikki modernit yhteiskunnat ovat rakentuneet tieteellis-teknologisille perustoille, eivätkä voi toimia tai ratkaista oman aikamme suuria kysymyksiä ilman tehokkaasti ja mahdollisimman vapaasti omaa ihannettaan toteuttavaa tieteellistä toimintaa. Häirinnän minimoimiseksi on vielä paljon tehtävissä, ja merkkejä käänteestä parempaan on jo havaittavissa. Itsestään se ei tapahdu, mutta ongelman tunnistaminen ja tunnustaminen on välttämätön ensimmäinen askel sen ratkaisemiseksi.

Syyskuun Tiedeklubin järjesti Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan Tutkijoiden ja asiantuntijoiden sananvapauden tukeminen -hanke.

Tieteellisten seurain valtuuskunta koordinoi Tiedeklubi-tapahtumasarjaa. Syksyn 2023 Tiedeklubien ohjelmasta vastaavat TSV:n ohella Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Kulttuurihistorian seura, Suomen Metsätieteellinen Seura sekä Suomen Elokuvatutkimuksen Seura. Yhteistyössä on mukana myös Helsingin yliopiston Alumniyhdistys.

Podcastin tekstivastine on luettavissa TSV:n verkkosivuilta: https://tsv.fi/fi/uutiset/tekstivastine-syyskuun-tiedeklubin-aanitallenteesta-uskallanko-sanoa-tieteen-vapaus-ja.

Tiedeklubi 13.9.2023: Uskallanko sanoa? Tieteen vapaus ja tutkijoiden sananvapaus

Syyskauden toisella Tiedeklubilla keskusteltiin 11.10.2023 tieteen ja taiteen rajapinnasta otsikolla “Kulttuurihistoriallinen tiede kohtaa taiteen”. Keskustelemassa olivat FT, tutkijatohtori Karoliina Sjö ja FT, tutkija ja tietokirjailija Hanna-Reetta Schreck. Keskustelua veti Kulttuurihistorian seuran puheenjohtaja, professori Hannu Salmi.

Taide on ollut läsnä kulttuurihistorian tutkimuksessa pitkään niin tutkimuksen kohteena, tutkimusmenetelmänä kuin tutkimuksen inspiraationa. Tilaisuuden keskustelijoiksi oli kutsuttu kaksi vuoden 2023 tohtoria, jotka ovat molemmat soveltaneet taiteen keinoja osana historiantutkimusta. Karoliina Sjö käsitteli väitöskirjassaan aiemmin tuntemattoman kirjoittajan Kirsti Teräsvuoren nuoruusajan päiväkirjoja ja hyödynsi menetelmänä spoken word -runoutta. Hanna-Reetta Schreck puolestaan tutki taiteilija Ellen Thesleffin uraa ja työskenteli osana Omakuva-taitelijaryhmää.

Molemmissa projekteissa oli kyse yhteistyöstä eri taiteenalojen ja taiteilijoiden kanssa. Tämä yhteistyö tarjosi virikkeitä tieteelliseen työhön - ja myös päinvastoin: tutkimuksen tekeminen ilmeni taiteena, sai laajemman yleisön ja, mikä tärkeintä, antoi tutkijalle uusia ideoita ja vaihtoehtoja omaan työhönsä. Keskustelussa pohdittiin muun muassa sitä, miten erillisiä tiede- ja taidekoulutus Suomessa ovat, ja ehkä juuri tämän erillisyyden vuoksi on tärkeää koetella rajoja ja löytää uusia näkökulmia yhteistyön avulla.

Historiantutkimuksessa, ja humanistisissa tieteissä laajemminkin, kirjoittamisen ja kirjallisen ilmaisun merkitys on keskeinen. Taiteen keinot antavat mahdollisuuden kokeilla luovia ratkaisuja ja kirjallisia keinoja. Keskustelun lopuksi pohdittiin sitä, miten tärkeää olisi kannustaa rajojen rikkomiseen ja löytää uusia reittejä monitieteisen ja -taiteisen yhteistyön edistämiseksi.

Lokakuun Tiedeklubin ohjelmasta vastasi Kulttuurihistorian seura.

Tieteellisten seurain valtuuskunta koordinoi Tiedeklubi-tapahtumasarjaa. Syksyn 2023 Tiedeklubien ohjelmasta vastaavat TSV:n ohella Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Kulttuurihistorian seura, Suomen Metsätieteellinen Seura sekä Suomen Elokuvatutkimuksen Seura. Yhteistyössä on mukana myös Helsingin yliopiston Alumniyhdistys.

Lue podcastin tekstivastine TSV:n verkkosivuilla: https://tsv.fi/fi/uutiset/tekstivastine-lokakuun-tiedeklubin-aanitallenteesta-kulttuurihistoriallinen-tiede-kohtaa.

Tiedeklubi 11.10.2023: Kulttuurihistoriallinen tiede kohtaa taiteen

Tiederadio on Tieteellisten seurain valtuuskunnan podcastien koti. Kanavalta löydät Avoimesti tieteestä! -podcastin, Tiedekirjan podcastin, Tiedeklubi-podcastin ja Tieteen päivien podcasteja ja tallenteita.

Tiederadion podcastit ovat osa Tutkitun tiedon teemavuotta 2021.

Kanavan saavutettavuusseloste löytyy Tieteellisten seurain valtuuskunnan verkkosivuilta, osana sivuston saavutettavuusselostetta. Selosteessa on myös ohjeistus saavutettavuuspalautteen antamiseen. Saavutettavuusseloste: https://www.tsv.fi/fi/saavutettavuus

Avoimesti tieteestä!: Anna Lindfors – Opetusta tasa-arvoistamassa

Tiederadio

Related tracks