Millaista on olla nainen juuri nyt, maailmassa, jossa elämänvalintansa on tehtävä puolitotuuksien, täyssumutusten ja järjettömien odotusten ristipaineessa? Millaisia kirjoja siitä sopii kirjoittaa? Ja siedetäänkö niissä epämiellyttäviä päähenkilöitä?

Tunnustan lukeneeni -toimituksen narsistinen manipulaatioalusta syöttää myllyynsä tämän vuoden tärkeimmät feministiset romaanit, Saara Turusen Järjettömiä asioita ja Emma Jane Unsworthin Aikuiset (suom. Kaisa Kattelus) – ja saa aikaiseksi kyynistä rakkausanalyysiä, tuhmia pohjavirtoja ja kastuneita makkaroita.

12. Some, rakkaus ja muita naisilta kiellettyjä aiheita (Järjettömiä asioita & Aikuiset)

Monestiko olet tarttunut vakavaan kirjaan ja laskenut sen kiireesti kädestäsi? Jenny Erpenbeckin Mennä, meni, mennyt ja Margaret Atwoodin Orjattaresi ovat tärkeitä kirjoja painavista aiheista, mutta mitä tehdä, kun niihin ei millään haluaisi tarttua? Tunnustan lukeneeni analysoi tilannetta keskustelemalla mm. Kardashianeista, mieskirjallisuudesta ja platform-lenkkareista.

JAKSON KIRJAT

Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt (suom. Jukka-Pekka Pajunen, Tammi 2019)
Margaret Atwood: Orjattaresi (suom. Matti Kannosto, Tammi 2017)

2. Onko pakko, jos tulee paha mieli? (Atwood: Orjattaresi & Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt)

Valeriella on oma puhelin, Paula Drew’lla auto ja Hortensia-tädillä irtopää – ja kaikilla homma harvinaisen hyvin hallussa! Tunnustan lukeneeni ilahtuu löytäessään lukumenneisyydestään aktiivisia tyttöjä ja naisia, mutta lämpenee erityisesti huumeille ja noituudelle.

Kynttilä pääkalloon palamaan: ikimuistoisen lastenkirjallisuuden lomasta saattaa löytyä vampyyriseksiä, kammottavia ruumiinvammoja ja tyttö joka järkytti maailmaa leikkaamalla tukkansa.

JAKSON KIRJOJA:

Camilla Mickwitz: Jason
Eric Carle: Pikku toukka paksulainen (suom. Kaija Pakkanen)
Carolyn Keene: Neitsi Etsivä ja vanhan tammen salaisuus (suom. Esa Mela)
Ann M. Martin: The Babysitters Club - Lisan paras keikka (suom. Jaana Lahtinen)
Åke Holmberg: Totte Svensson sirkuksessa (suom. Eila Kivikkaho)

3. Äitini on alastonmalli ja muita lapsuuden lukukokemuksia

Maailma palaa, mutta näkyykö se kirjallisuudessa? Tunnustan lukeneeni ryhtyy kylmän viileään analyysiin, mutta päätyy vaatimaan vallankumousta ensimmäisen minuutin aikana. Käsi tiukasti patriarkaatin kurkulla keskustelemme Maja Lunden Ilmastokvartetista, Édouard Louis’n Ei enää Eddystä, autofiktiotrendistä, bensan vanhenemisesta ja vähän myös Stockan kanta-asiakaskasseista.

Jakson kirjat:

Maja Lunde: Mehiläisten historia (suom. Katriina Huttunen, Tammi 2016)
Maja Lunde: Sininen (suom. Katriina Huttunen, Tammi 2019)
Édouard Louis: Ei enää Eddy (suom. Lotta Toivanen, Tammi 2019)

4. Pitääkö olla jotakin mieltä? (Maja Lunde: Sininen & Édouard Louis: Ei enää Eddy)

Kun Kazuo Ishiguron The Unconsoled -romaani ilmestyi 1995, hänen suomalainen kustantajansa sai sätkyn. (Oletettavasti.) Tuleva nobelisti oli haistattanut pitkät roolilleen hillityn toiseuden asiantuntijana. Herkkää japanilaista tussimaalausta muistuttavan romaanin sijaan käsillä oli suuren yleisön odotuksille keskisormea näyttävä sikailu. Ei tällaista Keltaiseen kirjastoon!

Samaan aikaan suomentaja Helene Bützow kulki omaa polkuaan halki kirjallisuuden lumotun seudun. Hän – ja keskimäärin puolet kirjallisuusmaailmasta – olivat sitä mieltä, että romaani on mestariteos. Nyt, 24 vuotta myöhemmin, Helene on vihdoin saanut suomentaa Surullinen pianistin. Hänen kanssaan käymme nyt käsikoukkua kuiluun, joka häämöttää sen illuusion takana, että voimme täysin ymmärtää tätä maailmaa. Pohjalla saattaa odottaa – päärynä?

Jakso 5. Kazuo Ishiguron Surullinen pianisti: mestariteos vai silkkaa sikailua?

Vuoden viimeisessä jaksossa Tunnustan lukeneeni sukeltaa munatotitynnyrin pohjalle ja etsii sieltä vastauksia kuuntelijoiden kysymyksiin. Mitä toimituksessa oikeastaan tapahtuu? Millä perusteella kirjat valitaan? Kuka murhasi joulumielen?

Välkkyvät poronsarvet päässä keskustellaan myös volvofiktiosta, juoruilusta, brassailusta ja lukematta jättämisestä. Lopussa kuullaan maailman kuivin lukusuositus ja vastaansanomaton vastaus kysymykseen, jota jokainen kirjojen ystävä on taatusti miettinyt ainakin kerran elämässään (ja murha mielessään). Lukekaatten loppuvuonna hyviä kirjoja ja pitäkäätten Esther the Wonder Pig poissa lautaseltanne.

Jakso 6. Kulissien takana

Pulitzer-palkittu Elizabeth Strout on kirjailija, jonka kirjoja pidetään tavattoman kohottavina – tai mahdottoman masentavina. Mistä se johtuu? Paradoksia purkamaan tarvittiin Stroutin suomentaja Kristiina Rikman, joka pitkän uransa myötä on kehittänyt erityisen herkän korvan paitsi naiseudelle myös elämälle ylipäätään. Onneksi hän tietää aika paljon myös kissoista ja karhuista, sillä luonnollisesti keskustelu harhautuu navetan taakse, missä odottaa joko seksuaalinen hekuma tai inkontinenssivaippa – tulkitsijasta riippuen. Tervetuloa mukaan päättämään, onko elämä kovaa mutta rakkaus kaikkein lujinta!

Jakson kirjat:

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton (suom. Kristiina Rikman, Tammi 2018)
Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista(suom. Kristiina Rikman, Tammi 2019)
Elizabeth Strout: Olive Kitteridge (suom. Kristiina Rikman, Tammi 2020)

7. Elizabeth Strout: isku pehmeään ytimeen

Jos palstamilleillä mitataan, tietokirjallisuus on kirjallisuuskeskustelun raastepöytä: ihan kiva olla olemassa, mutta ei kai tänne tätä varten tultu? Tunnustan lukeneeni korjaa asian perehtymällä porkkanaraastevariaatioiden lisäksi tämän hetken parhaaseen asiaproosaan. Lautasella Patrik Svenssonin Ankeriaan testamentti (suom. Maija Kauhanen) ja Tara Westoverin Opintiellä (suom. Tero Valkonen). Tarjolla myös kärsämötinktuuraa, irtoavia päitä ja katoavia kiveksiä – salonkikelpoista keskustelua koko rahalla, siis!

8. Kuin romaani mutta totta (Svensson: Ankeriaan testamentti & Westover: Opintiellä)

Viiskyt on kuulemma uusi kolkyt, mutta helppoa sekään ei ole. Tunnustan lukeneeni ottaa käsittelyyn Hyppe Salmen Aaltoja ja asiattomuuksia -romaanin sekä Candace Bushnellin kirjan Onko vielä sinkkuelämää? (suom. Karoliina Timonen). Pinkit kannet lupaavat pirteää tavaraa, mutta keskustelu kääntyy välittömästi naisen elämää hallitseviin narratiiveihin ja siihen, kenen sääntöjen mukaan täällä oikein eletään.

Onneksi Tammen kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Petra Maisonen latelee elämänviisauksia kuin Carrie Bradshaw ikään. Kun opettelee kiipeämään pois kuopasta, zero fucks given, saattaa täydellisyyden sijaan löytää vahingossa mielenrauhan. Jos kärsit ikäkriisistä, tämän haluat kuulla!

Jakson kanssa nautittavaksi suosittelemme seuraavia huonosti käyttäytyvistä täti-ihmisistä kertovia sarjoja: Mrs. Fletcher, Todella upeeta, Weeds.

9. Kun naisesta tulee maailman VHS-nauhuri (Hyppe Salmi & Candace Bushnell)

Tammen virallisen epävirallinen podcast, jossa puhutaan kirjoista ja kirjojen vierestä, sieltä missä Kafka on rannalla, kuolema Venetsiassa ja kaikki mahdollista niin kauas kuin yötä riittää.

Luvassa on ihastuksia, vihastuksia, paljastuksia ja tunnustuksia. Toimittajina he, jotka eivät useinkaan tiedä mitä tekevät, Helmi ja Oona.

2. Onko pakko, jos tulee paha mieli? (Atwood: Orjattaresi & Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt)

Tunnustan lukeneeni -kirjallisuuspodcast

Recent comments

CERTI 0151

Related tracks