Oma versioni Elastisen versiosta Naurava Kulkuri. Mukana feattaamassa LadyLaurana. Teksti: Tarja Kupias & Laura Koverskoi, taustat, miksaus ja taiteellinen tuotanto Axel Liljeblad.

Tää nauru ei hyydy

Nyt puhutaan yrittäjäkoulutuksesta eli aiheena Vammaisten yrittäjyyden ammattitutkinto. Ville Lammisen vieraina kuuman perunan kuorivat tutkinnon vastuukouluttaja Tarja Pursiainen ja tutkinnon suorittaneet yrittäjät Minna-Liisa Arola ja Samu Niemeläinen. Podcastin tekstivastine on luettavissa Näkövammaisten liiton nettisivulta:
https://www.nkl.fi/fi/kuuma-peruna-podcast-vammaisten-yrittajyyden-ammattitutkinto

Kuuma peruna_Vammaisten yrittäjyyden ammattitutkinto

Tässä podcastin toisessa osassa haastatellaan kahta erilaista opaskoiran käyttäjää. Toinen on hiljattain saanut ensimmäisen opaskoiransa Kikin ja toinen on jo konkarikäyttäjä, jolla on tällä hetkellä opaskoirana Dumle. Opaskoira tukee monin tavoin opastettavan mielen hyvinvointia.
Kokonainen tekstivastine löytyy täältä: https://www.nkl.fi/fi/opaskoira-osa-2

 Haastattelija ja editointi: Harri Voutilainen
Haastateltavat: Sari ja Mira

Opaskoira mielen tukena 2. osa

Keskustelijat: Jutta Saanila ja Riikka Hänninen
Editointi: Mikael Mustonen

Porisevan uuden podcast-tunnarin syntyprosessista aloitimme. Järjestämme Minun näköinen mieli -projektin piirissä valmennuksia ja puhelinrinkejä, joita kutsumme padoiksi: Kun tilasimme Riikalta tunnarin, niin hänellä soi korvissa padan porina. Sen äänen hän äänitti omassa vaatehuoneessaan puhaltelemalla letkulla kattilaan, jossa oli vettä. 

Sanasta uupumus Riikalle tulee mieleen se, että sitä ei saa päästää liian pitkälle. Sama juttu kuin flunssan kanssa, että kun tulee ensimmäiset flunssan oireet, niin kannattaa alkaa perua asioita. Voisko uupumuksen kanssa olla samoin, että se ei menisi niin pitkälle?

Riikka ei ole uupunut niin pitkälle, että olisi joutunut olemaan sairaslomalla. Perhe on kannustanut Riikkaa lapsesta asti itsenäisyyteen. Riikka on siis aina halunnut selvitä itse. Tuttua ehkä muillekin näkövammaisille? Muutama vuosi sitten Riikka tunsi, että säätäessään jotain asiaa tietokoneen kanssa, hän vain huomasi, että koko elämä tuntuu vaan säätämiseltä. Kaverit alkoivat kysellä, että mikä hänellä oikein on, kun ei ole oma itsensä.

Asiat tuntuivat sisäisesti vaikeilta. Ajatukset kiersivät tätä rataa: "Tälle ei vaan voi mitään, mä en voi vaikuttaa, tällaista tää elämä vain on. Tuli tunne, että mut on viskattu jollekin lautalle keskelle valtamerta ja mun täytyy vain tällä kengällä meloskella, jospa se ranta tulisi jostain vastaan."
Mitkä asiat auttoivat?

Riikka oivalsi, että täytyyhän tässä olla jokin muukin tapa elää ja tuli terve kiukku. Hän alkoi etsiä apua. Hän meni Näkövammaisten liiton Stop työuupumukselle -kurssille. Hänellä toimii sääntö, että kun säätöä on ollut tunti päivässä, se pitää lopettaa.

Miltä avun pyytäminen tuntui?
Riikka pääsi kiinnostavan tiedon lähteille, ja sai vahvistusta sille että avun pyytäminen voikin olla vahvuuden merkki. Hän oivalsi, että joskus onkin tosi voimauttavaa pyytää apua. Tilanteessa, jossa on bussipysäkillä ja kaikki tuntuu vaikealta, niin voikin armahtaa itseään ja ottaa taksin.
Riikalle tuottaa iloa yhteys kavereihin ja musiikkiin. Koronan aikana yhteydet voivat olla haastavia, mutta onneksi saamme käyttää erilaisia välineitä siihen.
Kerromme lopuksi puhelinringeistä, joissa näkövammaiset saavat vertaistukea. Pikkulinnut olivat laulaneet Riikallekin, että niistä on hyötyä ja iloa.  

Ilmoittaudu puhelinrinkiin eli pikkupataan Jutta Saanilalle: 09-39604088 tai jutta.saanila@nkl.fi

Kuvassa Riikka Hänninen, kuvaajana Henriikka Seppälä.

Uuvuttavasta säätämisestä uuteen alkuun - Riikka Hännisen kokemus

Editointi: Mikael Mustonen
Lukija: Jutta Saanila

Tämä on Minun näköinen mieli -podcast ja minä olen Jutta Saanila. Tällä kertaa puhun suoraan puhelinrinkiläisille ja ennen kaikkea niiden kokoonkutsujille.

Kokoonkutsuja. Kokoonkutsuja. Kokoonkutsuja. (Mietiskellen) Kuinka mielenkiintoinen sana se onkaan! Joku, joka kutsuu toiset kokoon. Joku, jolla on halu saada kuulla toisten ääni ja joka tietää, mistä tällä kertaa oli idea puhua. Koronakeväänä, kun itse toimin viiden puhelinringin kokoonkutsujana sain kokea koko tuon työn autuuden ja kauneuden. Mutta myös sen, ettei se ole aina ihan helppoa.

Nyt meillä on tänä syksynä ollut viisi puhelinrinkiä pyörimässä viisi viikkoa ja on tullut aika kiittää teitä, niin rinkiläisiä kuin kokoonkutsujia työstä, jonka olette yhdessä tehneet. Olen saanut seurata sitä vain sivusta. Ihmetellä ja uteliaana ounastella, välillä herkällä korvalla teitä kuunnellen, yhdessä ja erikseen.

Emme voi puhua puhelinringeistä kuin verhotusti, koska siellä olevilla on oikeus olla luottamuksen turvissa mutta teille kokoonkutsujille voin kirjoittaa nyt ihailijapostia, koska tiedän teidän tehneen todellisen uroteon! Ette ehkä sitä minulle myöntäisi, jos sanoisin sen pokkana tavatessamme, mutta nyt kun siitä tulee podcastillinen sanoja, niin aion sen teille tuoda, ihan päin pläsiä kaikkien kuuntelijoiden edessä. Uskon, että te nykyiset ja tulevatkin rinkiläiset yhdytte tämän kirjeen sanomaan.

Miten niin uroteko? On aina hyvin jännittävää hypätä täysin uusien ihmisten eteen. Voi olla, että se on vielä jännempää, kun he esiintyvät pelkkänä äänenä. Ensimmäinen puhelu on kaikille aina ERITTÄIN jännittävä. Sillä ihminen ei voi koskaan olla varma, onko toinen ihminen hänelle susi vai ystävä. Meillä jokaisella on kokemuksia ryhmien ensi kohtaamisista ja vaikka koskaan ei ole ollut vastassa susia, joku nakertaja eli sisäinen kriitikko saattaa kuiskutella korvaan, että tällä kertaa siellä on susi! Siitä te selvisitte, ensimmäisen kerran kauhun paikasta ja hyppäsitte rohkeasti kylmään veteen.
Seuraava vaihe oli oppia juuri tämän ringin tapa olla rinki. Puhuuko joku mielellään pitkään? Käyttääkö joku tuskin koskaan puheenvuoroa? Onko teema, josta päätimme puhua riittävän hyvä, jotta juttua riittää? Mitä jos ei ole? Mitä sanon, jos kukaan ei puhu mitään? Kävitte läpi tämänkin kysymysviidakon päässänne ja opitte luottamaan ringin tapaan olla rinki ja siihen, että osaatte olla heille oikeudenmukainen ajan tasaaja. Huomasitte, että jokainen rinkiläinenkin haluaa tämän session onnistumista ja tekee monia hyviä aloitteita auttaakseen puhelun muodostumista vielä antoisammaksi. Te kaikki kannatte vastuuta ringistä, jolloin se ei muodostu kellekään liian painavaksi.

Siinä sitten olitte ja kaikki suostuitte oppimaan jotain myös niistä juuri tämän ringin muodostamista haasteista. Ehkä rinkiläiset itse eivät niitä sinun haasteitasi edes huomanneet, mutta jokainen rinki tarjoa jäsenilleen ja varsinkin kokoonkutsujilleen joitain oppitunteja, jos vain pysähtyy niitä vähän miettimään. Joskus rinki voi toimia niin rehellisenä peilinä, että joutuu jollekin parkaisemaan: auts! Tuo sattui ja sitten katsotaan, mihin sattui, miten ja miksi. Näin me kasvetaan, näin te kasvatte ja näin he kasvavat ihmisinä ja jokainen kokemus tekee meistä vahvempia. Nämä oppitunnit tulevat kaupan päälle. Rinki toimii turvallisena laboratoriona, jossa niitä voi rinkiläisille myös valaista, jos oma luottamuksen kyky siihen jo riittää.

Te olitte tämän maan ihka ensimmäiset tällaisten puhelinrinkien näkövammaiset vetäjät. Olette pioneereja ja tiennäyttäjiä seuraaville.

Koko tekstivastineen voi lukea Näkövammaisten liiton verkkosivuilta: www.nkl.fi/fi/kokoonkutsujat-osaavat-sudetkin-kesyttaa

Minun näköinen mieli: Kokoonkutsujat osaavat sudetkin kesyttää

Haastattelussa: Liisa Lahtinen
Haastattelija: Jutta Saanila
Editointi: Mikael Mustonen

Alla lyhennelmä Jutan ja Liisan keskustelusta. Koko litterointi löytyy Näkövammaisten liiton sivuilta: www.nkl.fi/fi/suoraa-puhetta-nakovammaisten-nakoharhoista.

[Porinaa. Lauluäänellä: Aa-aa… mielen pata porisee…Minun näköinen mieli. Mitä se tarjoilee? Näkövammaisten liitto.]

JUTTA: Tervehdys kaikille! Tämä on minun näköinen mieli -podcast ja tällä kertaa minulla on haastateltavana Liisa Lahtinen, joka on neuropsykologi ja pitkään ollut Näkövammaisten liitossa töissä kuntoutuksen puolella. Mä oon pyytänyt hänet tänne tänään juttelemaan aiheesta nimeltä C-B-S, mikä tarkoittaa Charles Bonnet -syndroomaa. Ja Liisa saa kertoa siitä lisää. Tervetuloa Liisa! 

LIISA: Hei vaan kaikille ja kiitos kutsusta tulla keskustelemaan tärkeästä asiasta. Ja ja jos mennään heti siihen, että mistä on kyse, kun puhutaan Charles Bonnetin syndroomasta. Charles Bonnet syndrooma on.. öö.. kuvaa näköharhoja, joita henkisesti terveet näkövammaiset saattaa nähdä, kun näkö heikentyy. Ja yleensä niitä nähdään täydessä valvetilassa eli kyse ei ole mistään unen kaltaisista harhoista vaan nimenomaan, että ihminen on täydessä tietoisuuden tilassa, kun hän näitä näkee.

JUTTA: Okei, onko se sitten silleen, että tää tila tulee ihmiselle tämä täysin yllätyksenä vai onkseniin, että kun se tulee, niin se tulee niin kuin vähitellen?

LIISA: Charles Bonnet syndrooma eli nämä näköharhat liittyy siihen, että kun näkö alkaa voimakkaasti heikentyä eli kun mennään sinne näkövammaisuuden asteelle, niin silloin saattaa esiintyä näitä näköharhoja. Ja nyt uusimmat tutkimukset näyttäis sellaisia tilastoja,  että jopa 40% näkövammaisista näkee näitä näköharhoja. Aikaisemmin on ajateltu, että se on huomattavasti pienempi osuus, mutta  uusimmissa tutkimuksissa on saatu tällaisia tuloksia. Ja sekin on ehkä vielä niinkun alimitoitettu määrä, koska paljon liittyy vielä semmosta pelkoa siihen, että ihmiset uskaltais kuvata näitä näköharhoja.

JUTTA: No tottakai, siis vois kuvitella, että on erittäin vaikee kellekään sanoa ääneen tästä. Mutta sit jos lääkärille sanoo ääneen, niin tuleeko siitä joku diagnoosi vai miten tän niin kuin pystyis sit todentamaan?

LIISA: No oikeestaan niinkun on niin kuin tiettyjä tämmösiä kriteereitä, mitä liittyy siihen, että voitas puhua Charles Bonnet -syndroomasta. Eli ensinnäkin siihen liittyy se, että tota on näköä heikentävä sairaus henkilöllä. Sit myöskin se, että nää näköharhat ovat toistuvia ja niitä esiintyy pidemmän ajanjakson kuluessa. Yks tärkeä kriteeri on myöskin se, että henkilö itse tiedostaa, että se mitä he näkee tossa näkökenttänsä edessä, se ei ole todellista. Myöskään näillä ihmisillä ei ole harhoja muiden aistipiirien alueella. Toki on kuitenkin niin, että jos on esimerkiksi myös kuulovamma, niin ilmeisesti myös silloin saattaa olla kuuloharhoja kuulon alueella. Ja ihmisellä on jotakuinkin normaali kognitio kuitenkin. Niin tämmöset asiat on niitä kriteereitä. Mitään semmosta tavallaan selkeää, niin kuin millä tämä diagnoosi voitaisiin tehdä, ei ole olemassa. Mutta se tietyllä tavalla niin kuin poissulku -menetelmällä. Että poissuljetaan muut mahdolliset sairaudet, jos voidaan epäillä tai on muita oireita niin voidaan näin tää diagnoosi tehdä. 

... tässä välissä tekstit linkin takana.

JUTTA: Hei kiitos Liisa, että sä tulit kertomaan tästä asiasta meille. Todella tärkeää, että asia menee eteenpäin ja ihmiset kuulee tästä.  Mä kiitänkin Minun näköinen mieli -hankkeen puolesta kaikkia tällä kertaa ja toivotan kaikille kuulijoille oikein hyvää päivän jatkoa. Olkaa yhteyksissä minuun: jutta.saanila@nkl.fi. Puhelinrinkejä on edelleen saatavilla ja voi niihinkin ilmoittautua.

[Porinaa. Lauluäänellä: Aa-aa… mielen pata porisee. Minun näköinen mieli. Mitä se tarjoilee? Näkövammaisten liitto.]

Minun näköinen mieli: Suoraa puhetta näkövammaisten näköharhoista

Kuuntele Näkövammaisten liiton podcasteja, webinaareja, nettiradiota ja muita tallenteita, jotka käsittelevät näkövammaisuuteen liittyviä teemoja. SoundCloudin Playlists-välilehdeltä löydät tallenteet aihepiireittäin.

Minun näköinen mieli: Suoraa puhetta näkövammaisten näköharhoista

Näkövammaisten liitto

Related tracks