Kuuntele Kansallisteatterin lukudraamatallenteita.

Lukudraamaa

Maailman kaunein monologi Timo Tuomisen lukemana!

Luoteis-Yhdysvalloissa asuneiden Suquamish- ja Duwamish-heimojen päällikkö Seattle piti vuonna 1854 yleisölle puheen, jossa hän otti voimakkaasti kantaa Amerikan alkuperäiskansojen puolesta. Yhdysvaltain hallinto oli tuolloin kiristämässä otettaan myös luoteisten kansojen alueista, mikä merkitsi valtavaa uhkaa heimoille sekä heidän omaperäiselle kulttuurilleen, jota he olivat saaneet vapaasti toteuttaa ennen eurooppalaisten saapumista. 

Kansallisteatterin Äänikanava tarjoaa kuuntelijoilleen päällikkö Seattlen maineikkaan puheen näyttelijä Timo Tuomisen lukemana. Seattlen puheesta tunnetaan monia versioita, ja sen autenttisuus on herättänyt keskustelua. Se, mikä on kadonnut, ei koskaan palaa, mutta tärkeintä on kuitenkin se, mikä on jäänyt jäljelle: maailman kauneimmaksikin luonnehdittu, aina ajankohtainen, väkevästi puhutteleva ja syvällinen puheenvuoro luonnon, ihmisen, ihmisoikeuksien, alkuperäiskansojen ja suvaitsevaisuuden puolesta. Ensimmäisen version puheesta kirjoitti muistiin vuonna 1887 Henry Smith, duwamish-kieltä osannut lääkäri, joka oli ollut läsnä tilaisuudessa. Ääniteos perustuu Smithin tekstiin, josta suomenkielisen version ovat tehneet Markku Henriksson ja Hilkka Pietilä.

Kesto n. 18 minuuttia

Lukija Timo Tuominen
Äänitys ja äänisuunnittelu Mika Venhovaara

Päällikkö Seattlen puhe

Joel Lehtonen
LINTUKOTO

Myöhemmällä iällään kirjailija Joel Lehtonen hylkäsi puheliaan ja ailahtelevan Itä-Suomen ja kiintyi eleettömään ja vakaaseen Länsi-Suomeen. Uusi kesäpaikka löytyi Sääksmäen Vanajavedeltä – pieni saari nimeltään Vähä Vohli.

Matka Huopalahdesta taittui ensin junalla Hämeenlinnaan. Hämeenlinnasta jatkettiin pohjoisen suuntaan liikennöivällä laivalla. Hattulan kivikirkon kulttuurimaiseman, vehmaiden rantojen ja useiden kartanoiden jälkeen avautui Vanajaveden ulappa, jota laiva höyrysi toistakymmentä kilometriä, kunnes poikkesi pääväylältä Sääksmäen pappilan laituriin ja ohitti Vohlinsaaret. Niistä pienempi oli Lehtosen kesäsaari. Loppumatka hoitui soutuveneellä.

Vähä Vohlin kesistä (1925–1928) syntyi teos Lintukoto, joka on yksi kotimaisen kirjallisuutemme rakastetuimpia kesäkirjoja. Joel Lehtosessa oli ripaus Robinson Crusoeta. Hän nimitti mökkiään erakkomajaksi, jossa pääsi rauhaan maailman hälinältä. Saaressaan kirjailija tunsi aistien iloa, joka nauroi valituksille, pulalle ja kuolemalle. Aurinko antoi voimaansa jokaisen luun ytimeen.

Dramatisointi Jukka Rantanen 
Lukija Veikko Honkanen
Äänittäjä Sami Hassinen

Lintukoto

Michael Baran
TYTTÖ JOKA KÄVELI

Rooleissa Aksa Korttila, Pirjo Määttä ja Seela Sella
Äänitys Jani Peltola
Kesto n. 2 tuntia

Tyttö, joka käveli on kolmesta toisiinsa limittyvästä monologista muodostuva, nyrjähtäneen dekkarin piirteitä hyödyntävä mutta loppuun saakka salaisuutensa säilyttävä tarina ajan toistuvasta kehästä, yksinäisyydestä ja epätodennäköisistä kohtaamisista, totuudesta ja hyödyllisistä valkoisista valheista, uusista aluista sekä naisesta, joka elää vaikka on kuollut. Kolmea eri sukupolvea edustavien naisten yksityiset elämänkohtalot sulautuvat ja kietoutuvat toisiinsa murheellisina ja kauniina, taustanaan Euroopan viime vuosisadan historian keskeisimmät, synkimmät ja koskettavimmat sivut. Se on myös tutkielma siitä, onko teatteritekstin keinoin mahdollista käsitellä tapahtumia, jotka kauhujensa käsittämättömyydessä ylittävät paitsi teatterin myös todellisuuden rajat.

Tyttö, joka käveli näyttämöteoksen kantaesitys nähtiin Kansallisteatterin Willensaunassa 14.3.2018.  Teos on kuultavissa ilmaiseksi SoundCloudissa toistaiseksi.

Tyttö, joka käveli

Uusia näkyjä maailmasta – myös audiona!

Sukella syvemmälle teatterin maailmaan: kuuntele keskusteluja, äänimaisemia ja lukudraamatallenteita Kansallisteatterin Virta-kanavalla.