Name: Haastattelussa JAAKKO JASKARI & CHARLESE SABALLE by Mieletöntä valoa
Duration: 14 min 50 s
Description: Char ja Jakko kertovat tarinaansa elokuvanteosta, transkulttuurista ja toistensa kohtaamisesta Filippiineillä, johon sijoittuu heidän dokumenttinsa Jack in the Land of Transpinays. Elämän iloa ja toivoa ihmisten välisestä ymmärryksestä ja hyväksynnästä. Haastattelijana Riikka Sarvas.

Ohjelmassa kysytään, miten kuvaa vähemmistöistä tuotetaan mediassa ja miten ne vaikuttavat vähemmistöjen asemaan. 
Anna Petsorowon vieraina tohtorikoulutettava ja kielitieteilijä Hai Nguyen sekä aktivisti ja valokuvaaja Aisha Benahmed

Jaksossa mietitään, onko kaikille olemassa roolimalleja mediassa ja miten media olisi inklusiivisempi tila kaikille? Miten media avaa ja purkaa ennakkokäsityksiä? Kenellä on vastuu mediassa? 

Hai Nguyen on tohtorinkoulutettava ja tutkii, miten mustia amerikkalaisia ja aasialaisia  vähemmistöjä esitetään mediassa. Hän on tutkinut myös muiden vähemmistöjen osuutta mediassa, mm. siitä, miten heidän asemaansa ja kontekstiaan käytetään mediassa. Kenen äänellä puhutaan, esimerkiksi ihmisoikeusrikkomusten kohdalla unohtamatta muita vähemmistöjä.

Aisha Benahmed on aktivisti ja valokuvaaja ja keskittyy Suomen tilanteeseen.  Miten vähemmistöistä tuotetaan mediaa ja miten ne vaikuttavat vähemmistöjen asemaan.

OSA 13: Media tuottaa ja purkaa käsityksiä maailmasta ja ihmisistä

Anna Petsorowon vieraina ovat Familia ry:n suunnittelija Sainabou Sillah sekä kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus ry:n toiminnanjohtaja Marja Laine. He keskustelevat rakentavasta dialogista ja median vastuusta. Ohjelmassa nostetaan esille median tekijöiden vastuu huolehtia siitä, ettei ihmisryhmiä leimata, kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja että jokainen kohdataan ihmisyyttä kunnioittavasti myös mediaympäristössä.

Marja Laine on tehnyt väitöskirjansa kulttuurisesti kestävästä kasvatuksesta. Hän määrittelee sen kasvatukseksi, jossa huomioidaan kulttuuriin liittyvät erityiskysymykset kestävän tulevaisuuden näkökulmasta. Laine kuvaa, kuinka oikeus omaan kulttuurin on perusoikeus ja kuinka jokainen tarvitsee tukea omalle identiteettiprosessilleen.

Petsorowo pyytää Sainabou Sillahia kuvaamaan, mitä tarkoittaa rasismi ja syrjintä. Sillah määrittelee rasismin tekoina ja toimintatapoina, joilla joitakin ihmisryhmiä pidetään alempiarvoisina kuin muita. Syrjintää voi tapahtua esimerkiksi syntyperän, iän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, poliittisen toiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Sillah muistuttaa, että syrjintä on kielletty niin kansallisessa laissa kuin kansainvälisissä sopimuksissa.

Laine ja Sillah ovat samaa mieltä siitä, että medialla on valtava vastuu siitä, miten yhteiskunnassa puhutaan ihmisistä. Siksi heidän mielestään mediassa pitää laajentaa sitä kirjoa ihmisistä, jotka pääsevät mediassa ääneen eikä puhua vähemmistöryhmistä ulkoapäin. Samalla he peräänkuuluttavat laadukasta dialogisuutta turvallisemmassa tilassa.

Fokus ry julkaisee dialogikasvatusmateriaalia sivuillaan: https://dialogikasvatus.fi/ 

Familia ry:n opas Kuinka puhua rasismista ja syrjinnästä: opas kasvattajille ja ammattilaisille. https://www.familiary.fi/kuinka-puhua-rasismista-ja-syrjinnaumlstauml--opas.html

OSA 14: Dialoginen ja kulttuurisesti kestävä media

Ohjelmassa Tara Hagmanin vieraana on Niemikotisäätiöllä ohjaajana työskentelevä Minna Tikka-Lapveteläinen. He hyödyntävät työssään mielenterveyskuntoutujien kanssa toipumisorientaatiota ja hän kuvaa ohjelmassa toipumisorientaation periaatteita ja hyviä käytäntöjä.

Toipumisorientaatiossa on paljon käytäntöjä, joilla voidaan tukea haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten osallisuutta. Näitä käytäntöjä hyödynnetään esimerkiksi osallisuutta vahvistavassa kuntouttavassa työtoiminnassa. Niemikotisäätiön toiminnassa esimerkiksi työtarjoukset otetaan vastaan, jos ne ovat osallistujista motivoivia ja he haluavat näitä tehtäviä tehdä. Ammattilaiset ja palveluiden käyttäjät yhdessä tasavertaisesti yhdistävät (ammattilaisten) tiedon ja (palveluiden käyttäjien) kokemuksen luoden yhteisiä tavoitteita, joihin pyritään yhdessä. Toiminnalla pyritään vahvistamaan osallistujien kyvykkyyden kokemusta.

”Sairastumisen myötä on voinut tulla semmoinen tunne, että on menettänyt elämänsä. Sen voi saada myös takaisin toisenlaisena.” Kertoo Minna Tikka-Lapveteläinen. Hänen mukaansa parhaimmillaan toipuja pystyy hyödyntämään omia rankkoja kokemuksiaan ja kääntämään niitä voimavaraksi. Kertomalla ja jakamalla kokemuksiaan voi joku toinen saada tietoa ja sitä kautta apua, joka on nyt samassa tilanteessa, missä itse oli aikaisemmin. Lisäksi monia palveluita kehitetään kokemuksellisen tiedon kautta ja siksi palvelun tuottajien on tärkeä kuulla, miten palvelut toimivat. 

Toipumisorientaatiossa tuetaan ihmisen toimintakykyistä osaa ja palvelunkäyttäjän henkilökohtaista toipumisprosessia. Tikka-Lapveteläisen mukaan vertaistuki ja -toiminnasta sekä kokemuksellisen tiedon hyödyntäminen luovat toivoa ja ovat tutkitusti tehokas menetelmä toipumisprosessissa. Samalla jaetaan asiantuntijuus toipujan ja ammattilaisen kesken, joka tukee myös yhteistä päätöksentekoa. Ammattilainen tuo oman koulutuksen sekä työkokemuksen tuoman asiantuntijuutensa, mutta aivan yhtä lailla kuntoutujan oma asiantuntijuus omasta elämästä on tärkeää. Hänen mukaansa toipumisorientaatiossa ovat elementteinä voimavarat, osallisuus, toivo, merkityksellisyys ja positiivinen mielenterveys.

Tikka-Lapveteläisen mukaan toipujan kuuleminen on keskeisessä roolissa, sillä se on osallistamista. Tässä hän ajattelee mediatoiminnan olevan hyvä väline tuoda esille kuntoutujien omaa ääntä radio- ja mediatoiminnan kautta. ”Tarvitaan sellaisia foorumeita, missä se on mahdollista toteuttaa, että ihmisiä osallistetaan antamalla heille tilaisuuksia, mahdollisuuksia, paikkoja, missä voi tuoda niitä omia ajatuksia esiin. Joskus siihen tarvii sen myös sen tuen ja rohkaisun sen lisäksi, että on se paikka. Tarvitaan myös sitä, että saa rohkaisua, tukea ja sitä tsemppausta.” kuvailee Minna Tikka-Lapveteläinen mediatoiminnan mahdollisuuksia.

Tutustu Niemikotisäätiön toimintaan: Podcast - Me - Niemikotisäätiö on paras paikka toipua! https://me.niemikoti.fi/podcast/

Osa 15: Toipumisorientaatio vahvistaa mielenterveyskuntoutujien osallisuutta

Raptoiminta voi kehittää osallistujien itseilmaisua sekä kirjoitustaitoa. Ohjelmassa raptoimintaa ja -työpajoja vetäneet artistit Eemi Söderström, Shaka Kampara ja Hannu Stark kertovat toiminnan mahdollisuuksista. Jakson toimitti Jani Välimäki.

Eemi Söderström teki monta vuotta Mielettömässä valossa omaa hiphop-teemaista Jou! Moreeni Räps -radio-ohjelmaa vaihtuvien juontajaparien kanssa. Hän on kokenut oppineensa tekemään hyvää radio-ohjelmaa ja voineensa kehittää itseilmaisuaan. Toimittaessaan ohjelmaa Söderström on tavannut paljon hyvin erilaisia artisteja ja heidän tapojaan tehdä musiikkia. Tämä on laajentanut hänen omaa näkökenttäänsä. Samalla hän on tutustunut ihmisiin rapmusiikin parissa. 

Shaka Kampara kertoo raptyöpajojen merkitsevän osallistujille erilaisia asioita. Osa tulee mukaan hiomaan omaa luovaa kirjoittamistaan, toiselle se voi tarkoittaa yhteisöä. Monen osallistujan näkökulmat laajenevat ja ohe ppivat itseilmaisua, esimerkiksi kuvaamaan maailmaa metaforien kautta.

Hannu Stark kokee, että osallistujat saavat raptyöpajoista ja biisien kirjoittamisesta itsevarmuutta ja he voivat laajentaa yleissivistystään sekä sanavarastoaan. Työpajatoiminnan hän on kokenut itselleenkin inspiroivana ja kokee oppineensa muiden työpajavetäjien kuten Rauhatädin työskentelytavoista.

Kampara kertoo, että aloittaessaan työpajojen ohjaamista hän ajatteli voivansa ”opettaa ja sivistää” osallistujia. Aika pian osallistujat kertoivat, että he kaipaavat musiikin tekemisen sessioita, joita Kampara onkin pajoissaan nykyisin pyrkinyt järjestämään. Nuorten osallistujien suhteesta mahdolliseen julkisuuteen hän pohtii, että on hyvä pitää oman elämän perusasioiden kuten lähipiirin ja ihmissuhteiden merkityksellisyydestä huolta, sillä rapmusiikkiin liittyvä julkisuus on vaihtelevaa ja katoavaista. Stark muistuttaa, että omasta työskentelystä kannattaa tuntea ylpeyttä ja luottaa, että on hyvä siinä, mitä tekee ja vielä kehittyy omalla alallaan.

OSA 16: Raptoiminta tukee itseilmaisua

KiviMedia tarjoaa kehitysvammaisille mahdollisuuden tulla näkyväksi, saada oma ääni kuuluviin ja olla osa yhteiskuntaa. Mediatoimintaa kaikille -jakson vieraina kuullaan KiviMedian toimittajia Shumail Kazia ja Inka Timgreniä sekä mediatoiminnanohjaaja Onni Pohjanpaloa. Heitä haastatteli Tanja Ilmanen.

KiviMedia on Lyhty ry:n mediatyöpaja kehitysvammaisille aikuisille.  Lisää toiminnasta löydät heidän verkkosivuiltaan: https://www.lyhty.fi/ 
KiviMedian verkkosivut: https://kivimediat.wixsite.com/kivimedia 
Ota KiviMedian MixCloud seurantaan: https://www.mixcloud.com/kiviradio/ 

Ohjelmassa kuullaan aluksi Onni Pohjanpalon haastattelu, jossa hän kertoo työstään sekä KiviMedian toiminnan arjesta.

Toisessa osiossa on Shumail Kazin ja Inka Timgrenin haastattelu, jossa he kertovat, mitä kaikkea ovat toimittajina KiviMedialla tehneet. Juttuaiheita on julkkisvieraista nokkajuniin vaikka kokkiohjelman kautta.

Jakson viimeisen osion Shumail Kazi on toimittanut KiviMedialle. Tässä osassa hän kertoo Pariisin metrosta.

OSA 17: KiviMediassa kehitysvammaiset aikuiset tekevät media- ja viestintäalan töitä

Siikku Kiiveri ja psykologi Ave Valojää keskustelevat mediakentän sukupuolivähemmistöhahmoista ja -representaatiosta esimerkkien kautta.

Sukupuolivähemmistö on terminä laaja, mutta yleisesti tällä tarkoitetaan ihmisiä, joiden sukupuoli-identiteetti ei vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta. Sukupuolivähemmistöön kuuluvat transsukupuoliset, muunsukupuoliset (eli ei naiseksi tai mieheksi identifioituvat ihmiset), transvestiitit ja jotkut intersukupuoliset henkilöt.

Tällä hetkellä sukupuolivähemmistöt näkyvät mediassa heikosti: vaikka hahmoja on kansainvälisessä mediassa enemmän kuin koskaan, ovat he esimerkiksi suomalaisessa valtamediassa erittäin harvinaista. Hahmot ovat usein sivuhahmoja, ja heidän tarinansa käsittelevät usein pääosin heidän sukupuoli-identiteettiään. Päähenkilöinä sukupuolivähemmistöjä näkyy ainoastaan sarjoissa, joiden fokus on juuri vähemmistökokemuksessa. Muunsukupuoliset hahmot esitetään myös usein epäinhimillisinä hahmoina, kuten robotteina tai alieneina.

Tarinat, jotka käsittelevät sukupuolivähemmistökokemusta, ovat usein traagisia niiltä osin. Historiallisesti esimerkiksi transihmiset ovat pääosin näkyneet kauhu- ja trillerielokuvissa erilaisina psykoottisina rikollisina, ja nykyään tarinat sukupuolivähemmistöistä usein käsittelevät vähemmistökokemuksen traumaattisuutta ja hankaluutta. Aivan viime vuosina on kuitenkin tullut joitain tarinoita, joissa vähemmistöhahmot presentoidaan neutraalisti tai jopa voimauttavasti. Näistä esimerkkeinä mainitaan Sense8 -sarjan Nomi sekä The L Word: Generation Q -sarjan Tess.

Valojää toivoo, että tulevaisuudessa saisimme enemmän mediaa sukupuolivähemmistöiltä itseltään: näin tarinoiden sisältämä mahdollinen kärsimys vaikuttaa vähemmän tirkistelevältä, sekä saisimme autenttisempia ja moninaisempia tarinoita. Myös tarinat, joissa sukupuolivähemmistöön kuuluminen nähtäisiin täysin neutraalina tai jopa positiivisena asiana, ovat tällä hetkellä turhan harvinaisia. Missä scifi- ja fantasiatarinat, joissa hyödynnettäisiin sukupuolen moninaisuutta mielenkiintoisilla ja voimauttavilla tavoilla?

Molemmat haastattelun osapuolet ovat kuitenkin siitä yksimielisiä, että eniten mediakenttä kaipaisi vain yksinkertaisesti lisää sukupuolivähemmistöön kuuluvia hahmoja. Tällä hetkellä ne ovat niin harvinaisia, että jokikinen tuntuu joutuvan kohun ja tarkan analyysin kohteeksi. Harvinaisuuden vähentäminen vähentäisi myös kirjoittajien paineita täydellisestä representaatiosta.

OSA 18: Sukupuolivähemmistöt mediassa - vieraana psykologi Ave Valojää

Ohjelmassa pohditaan, miten turvallisemman tilan periaatetta voi toteuttaa sosiaalisessa mediassa? Janina Porkka haastattelee Koordinaatin asiantuntijaa Mika Pietilää. Hän työskentelee nuorten neuvonta- ja ohjaustyön kehittämisen parissa Koordinaatissa, muun muassa nuorille suunnatun verkkotyön Nusuvefo-foorumissa.

Pietilä kuvailee fyysisessä ympäristössä olevaa turvallista tilaa paikaksi, jossa jokaisella olisi turvallinen ja hyvä olla. ”Jos ajatellaan sitä ihan konkreettisina tekoina, niin siinä on merkittävässä osassa se, että kunnioitetaan jokaisen henkilökohtaista, fyysistä ja psyykkistä tilaa.” kuvailee Pietilä. Hän ajattelee turvallisempaa tilaa paikaksi, jossa ei tehdä oletuksia ulkonäköön tai toimintaan perustuen. Hänen mukaansa turvalliseen tilaan liittyy ylipäänsä ajatus siitä, ettei toisista oleteta esimerkiksi seksuaalisuudesta, sukupuolesta, kansallisuudesta, etnisyydestä, arvoista, sosioekonomisesta asemasta, terveydestä tai toimintakyvystä. Ihmiset pyritään kohtaamaan ennakkoluulottomasti. Turvallisessa tilassa kunnioitetaan toisia ihmisiä ja heitä ei jyrätä, vaikka jokaisella on erilaisia mielipiteitä, vaan kuunnellaan ja opitaan toisilta. Jokaisen yksityisyyttä kunnioitetaan, eikä omista asioista ole velvollisuutta puhua. Pietilä ajattelee, että jos turvallisessa tilassa loukkaa tahallisesti tai tahattomasti, niin pyytämällä anteeksi voidaan päästä takaisin sellaiseen tilanteeseen, jossa voi taas ajatella luottavansa muihin, joita siinä tilassa on.

Pietilän mukaan sosiaalisessa mediassa turvallista tilaa voidaan luoda yhteisillä säännöillä ja toimintatavoilla. Somessa toimivat organisaatiot ovat vastuussa ylläpitämistään kanavista. Palveluihin kannattaa luoda oman organisaation toimintoja koskevat säännöt, joilla käyttäjät voivat tarvittaessa ilmoittaa asiattomasta käyttäytymisestä ja pohtia niitä keinoja, joilla käyttäjien kanssa tilanteita puretaan. Tarvittaessa käyttäjiä voidaan rajata eli laittaa jäähylle tai estää. Jos epäilee, että omalla alustalla on mahdollisesti jopa lakia rikkovaa toimintaa, kannattaa siitä matalalla kynnyksellä ilmoittaa viranomaisille, sillä heidän tehtävänään on tulkita lakia, eikä yksittäisen työntekijän tai organisaation tätä tarvitse tehdä. Pietilä itse ajattelee, että useimmissa tapauksissa ohjauksellinen keskustelu osapuolten kanssa auttaa parhaiten selvittämään tilannetta.
Näiden lisäksi Pietilä puhuu haastattelussa muun muassa siitä, miten käyttäjä itse voi vaikuttaa someturvallisuuteensa sekä somealustojen tekoälyn nostamaan materiaaliin sekä sen näkyvyyteen hänelle itselleen.

Koordinaatti: www.koordinaatti.fi/fi
Nusuvefo: www.koordinaatti.fi/fi/koordinaatti/nusuvefo

OSA 19: Turvallisempi tila somessa

Kansalaiskorvan jaksossa aiheena on Sosped-säätiön ylläpitämä Mieletöntä valoa -toiminta, joka tarjoaa haasteellisessa elämänvaiheessa oleville nuorille aikuisille mahdollisuuden tehdä mediasisältöjä eri kanaviin. Vieraat Emma Lehtovuori ja tuottaja Saija Salonen kertovat, minkälaisia kaikille tarpeellisia kansalaistaitoja inklusiivinen mediatoiminta voi antaa osallistujilleen.

Kansalaiskorva: Inklusiivista mediatoimintaa nuorille aikuisille

Char ja Jakko kertovat tarinaansa elokuvanteosta, transkulttuurista ja toistensa kohtaamisesta Filippiineillä, johon sijoittuu heidän dokumenttinsa Jack in the Land of Transpinays. Elämän iloa ja toivoa ihmisten välisestä ymmärryksestä ja hyväksynnästä. Haastattelijana Riikka Sarvas.

Haastattelussa JAAKKO JASKARI & CHARLESE SABALLE

Mieletöntä valoa

Related tracks